Uudet uskonnolliset liikkeet

Uudet uskonnolliset liikkeet tai uususkonnot ovat suhteellisen nuoria, joko kokonaan uusia uskonnollisia liikkeitä, vaihtoehtoisen henkisyyden muotoja tai perinteisistä uskonnoista eronneita ryhmiä. Eri tutkijat määrittelevät vaihtelevasti uususkontoihin kuuluviksi joko toisen maailmansodan jälkeen syntyneet liikkeet, 1900-luvun alun jälkeen syntyneet liikkeet tai jopa paljon vanhemmat liikkeet, jotka ovat nousseet merkittäviksi vasta 1900-luvulla. Uusia uskontoja on syntynyt kautta historian, mutta nykyaikana niiden määrä on kasvanut aiempaa nopeammin.[1]
Historia ja alkuperä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Monet uudet uskonnolliset liikkeet pohjautuvat vanhempiin uskontoihin. Monet länsimaissa vaikuttavat uususkonnot perustuvat Aasiasta peräisin oleviin uskonnollisiin perinteisiin tai ovat saaneet niistä vaikutteita. Tähän on osaltaan vaikuttanut muuttoliike ja kansainvälistyminen. Länsimaissa on 1500-luvulta lähtien vaikuttanut myös vaihtoehtoinen uskonnollinen perinne, jota on kutsuttu esimerkiksi okkultismiksi tai länsimaiseksi esoteriaksi.[2]
Lähtökohdat ja pyrkimykset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Useimmat nykyajan uususkonnot syntyvät yhdistelemällä eri uskonnollisia perinteitä. Ne syntyvät usein olemassa olevien uskontojen sisällä, joissa vähemmistöliikkeet voivat kehittää uusia suuntauksia. Vanhoihinkin perinteisiin pohjautuvat uususkonnot ovat samalla seurausta uskonnoissa tapahtuvista muutoksista, joiden avulla ne sopeutuvat uuteen aikaan ja uusiin kannattajiin. Uususkonnoilla on erilaisia pyrkimyksiä: ne voivat pyrkiä hidastamaan muutosta ja säilyttämään vanhaa, nostamaan kunniaan unohdettuja opetuksia tai kytkemään perinteeseen uusia opetuksia. Osa niistä kehittyy omiksi erillisiksi perinteikseen.[2]
Vakiintuminen ja asema
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Monet uususkonnot ovat pieniä ja voivat jäädä lyhytikäisiksi. Monet niistä ovat edelleen kehitysvaiheessa, jossa ne muuttuvat nopeasti ja kokeilevat uusia muotoja niin järjestäytymisen, moraalin kuin pelastusta ja valaistumista koskevien käsitysten suhteen. Tämän epävakauden vuoksi ne kohtaavat usein arvostelua vakiintuneiden uskontojen taholta. Jotkut ovat huolissaan myös uusien uskontojen vaikutuksista yhteiskunnan moraalijärjestykseen. Uususkontoja on joissakin maissa pyritty rajoittamaan, erityisesti silloin, kun jokin niistä osoittautuu väkivaltaiseksi tai lainvastaiseksi.[2] Uususkontoja kutsutaan joskus kulteiksi, usein kielteisessä ja kiistanalaisessa merkityksessä.[1]
Ryhmittely
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Uususkonnot voidaan ryhmitellä esimerkiksi sen mukaan, mihin ne pohjautuvat:[3]
- Kristinuskoon pohjautuvat liikkeet
- Juutalaisuuteen pohjautuvat liikkeet
- Islamiin pohjautuvat liikkeet
- Zarathustralaisuuteen pohjautuvat liikkeet
- Intian uskontoihin pohjautuvat liikkeet
- Itä-Aasian uskontoihin pohjautuvat liikkeet
- Alkuperäis- ja pakanaperinteisiin pohjautuvat liikkeet
- Länsimaiseen esoteriaan ja new age -perinteeseen pohjautuvat liikkeet
- Moderniin länsimaiseen kulttuuriin pohjautuvat liikkeet
Uskontotutkijat J. Gordon Melton ja Robert Moore ovat järjestäneet uususkonnot ”perheisiin” sen mukaan, mitä ajatusmaailmaa, elämäntapaa ja perintöä ne edustavat:[4]
- Myöhempien aikojen pyhien perhe: Joseph Smithin ilmoituksiin uskovat liikkeet, kuten mormonit
- Kommunaalinen perhe: yhteisöasumista korostavat liikkeet
- Metafyysinen perhe: 1800-luvun New Thought -liikkeen ajatuksiin perustuvat liikkeet, jotka korostavat ihmisen kykyä päättää terveydestään, vauraudestaan ja onnestaan oikeanlaisen ajattelun ja asenteen avulla
- Spiritualistinen perhe: yliluonnollista, paranormaalia ja salattua korostavat liikkeet, joita ovat esimerkiksi New Age, ufouskonnot ja teosofia
- Muinaisen viisauden perhe: muinaisten aikojen okkultistista tietoa korostavat liikkeet
- Maaginen perhe: rituaalimagiaa sekä luonnollisia ja yliluonnollisia voimia käyttävät liikkeet, kuten Golden Dawn, druidismi ja wicca
- Itäinen perhe: itämaisiin uskontoihin pohjautuvat liikkeet, joissa on usein guruja, tekniikoita, harjoituksia ja filosofioita
- Lähi-idän perhe: juutalaisuuteen, kristinuskoon ja islamiin pohjautuvat liikkeet
Uusia uskonnollisia liikkeitä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kristinuskoon pohjautuvia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Juutalaisuuteen pohjautuvia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Islamiin pohjautuvia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Intian uskontoihin pohjautuvia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Itä-Aasian uskontoihin pohjautuvia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alkuperäis- ja pakanaperinteisiin pohjautuvia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Länsimaiseen esoteriaan ja New Age -perinteeseen pohjautuvia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Moderniin länsimaiseen kulttuuriin pohjautuvia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Partridge, Christopher (toim.): Uusien uskontojen käsikirja. Uudet uskonnolliset liikkeet, lahkot ja vaihtoehtoisen henkisyyden muodot. (Encyclopedia of New Religions. New Religious Movements, Sects and Alternative Spiritualities, 2004.) Suomentanut Kanerva Heikkinen ym. Esipuhe: J. Gordon Melton. Helsinki: Kirjapaja, 2006. ISBN 951-607-327-1
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Niemelä, Jussi (toim.): Vanhat jumalat, uudet tulkinnat. Näköaloja uusiin uskontoihin Suomessa. Helsinki: Helsingin yliopisto, uskontotieteen laitos, 2001. ISBN 951-45-9890-3
