Mustijoki

Mustijoki Svartsån
Nummistenkoski.
Maat	Suomi
Maakunnat	Uusimaa, Päijät-Häme
Kunnat	Porvoo, Pornainen, Mäntsälä, Hausjärvi
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue	Mustijoen vesistö (19)
Valuma-alue	Mustijoen alaosan alue (19.001), Mustijoen keskiosan alue (19.002), Hirvihaaranjoen alue (19.004)
Pinta-ala	783,21 km²
Järvisyys	1,49 %
Pääuoman pituus	90 km
Pääuoman osuudet	Mustijoki ←Sulkavanjärvi ←Koukunoja
Joen uoman kohteita
Alkulähde	Sulkavanjärvi, Mänttä
	60.76083°N, 25.21909°E
Laskupaikka	Kilpilahti, Porvoo
	60.334817°N, 25.5358°E
Esteet	Brasaksen pato, Tyysterin vl, Laukkosken vl, Lahankosken vl, Halkiankosken vl
Sivu-uomat	Isoniitynoja, Mäntsälänjoki, Mustajoki, Rutajärvenoja
Taajamat	Hinthaara, Kirveskoski
Mittaustietoja
Lähdekorkeus	80,3 m (N2000)
Laskukorkeus	0 m
Korkeusero	80,3 m
Pituus	77 km
Leveys	yli 5 m
Kaltevuus	1,04 m/km
Keskiylivirtaama	53,3 m³/s (MHQ)
Keskivirtaama	6 m³/s (MQ)
Keskialivirtaama	0,7 m³/s (MNQ)
Muuta
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Mustijoki (ruots. Svartsån) on Päijät-Hämeessä ja Uudellamaalla virtaava 77 kilometriä pitkä joki , joka muodostaa alajuoksun osuuden Mustijoen vesistön 90 kilometriä pitkästä pääuomasta. Se alkaa Mäntsälästä ja virtaa Hausjärven ja Mäntsälän kautta etelää ja kulkee siellä Pornaisten ja Porvoon läpi Suomenlahteen.

Joen nimi

Ruotsinkielisellä alueella joen alajuoksusta on käytetty nimiä ”Svartå”, ”Svartså” ja ”Svartsån”, josta viimeisin on jäänyt käyttöön (katso karttaa oikealla alhaalla). Suomenkielinen nimi Mustijoki vaikuttaa käännöslainalta. Sitä ei pidä sekoittaa Mustionjokeen (ruots. Svartån), joka sijaitsee Raaseporissa. Mustijoella on käytössä kyläkohtaisia rinnakkaisnimiä. Aikoinaan, ja miksei vieläkin, on ollut käytössä nimet ”Sulkavanjoki”, ”Olkistenjoki”, ”Kaanaanjoki”, ”Hirvihaaranjoki” ja ”Mäntsälänjoki”. Viimeisin on myös Mäntsälän läpi virtaavan ja Hunttijärvestä alkavan sivujoen nimenä. Vielä 1900-luvulla oli joki saman niminen suistosta Hunttijärveen asti . Neljä edellistä nimeä on käytetty vain Mustijoen yläjuoksun peräkkäisistä osuuksista, jotka sijaitsevat Mäntsälänjoen yhtymäkohdan yläpuolella .

Mustijoen nimen etymologian ei tarvitse olla dramaattinen, sillä voimakkaasti humuksinen vesi on yleensä tummaa. Varjoisassa kohdassa vedestä voi silloin tulla mustanpuhuvaa. Nykyään joenrannat ovat voimakkaasti viljeltyjä, jolloin veteen sekoituu kiintoaineena savea. Se vaikuttaa vedenväriin vaalentavasti ja sameuttavasti. Tässä artikkelissa käytetään Mustijoen nimeä uomasta, joka alkaa Sulkavanjärvestä ja laskee Suomenlahteen Porvoossa.

Joen kulku

Yleistä

Joki saa alkunsa Mäntsälän Sulkavanjärvestä, jossa vedenpinnan korkeus on 80,3 metriä mpy. Kun joki on pituudeltaan 77 kilometriä, tulee uoman keskimääräiseksi kaltevuudeksi noin 1,04 metriä kilometrille. Todellisuudessa pudotusta kertyy matkan varrella epätasaisesti ja usein se tapahtuu äkillisesti koskissa ja vesiputouksissa. Esimerkiksi Sulkavanjärven ja Mäntsälänjoen yhtymäkohdan välissä joen pituus on 31 kilometriä ja pudotusta kertyy 18,2 metriä, muodostuu kaltevuudeksi 0,59 metriä kilometrille. Vastaava kaltevuus Mäntsälänjoelta suistoon on 1,32 metriä kilometrille. Alajuoksulla sijaitsevat myös suurimmat kosket. Monet kosket on eteenkin yläjuoksulla perattu tukinuiton tarpeisiin. Uittotoimintaa on harjoitettu 1870-luvulta vuoteen 1955 asti. Vesistöalueen yläjuoksun järviä on kuivatettu ja laskettu, jonka vuoksi yläjuoksua on perattu. Järvien väheneminen on nopeuttanut veden läpivirtausta, joka on lisännyt alajuoksulla tulvia. Toisaalta, alajuoksulla voimaloiden patoamiset ovat peittäneet alleen koskia.

Yläjuoksu

Joki virtaa Sulkavan kylän läpi kohti länttä ja siellä sijaitsevaa Rutajärveä. Joen alkutaival tapahtuu tasaisella peltoalueella, jossa jokea on perattu syvemmäksi järvenlaskujen ja jokavuotisten tulvien ehkäisemiseksi. Täällä on jokea kutsuttu myös nimellä Sulkavanjoki. Rutajärven ojan yhtymäkohdassa Väläkän pelloilla Mustijoki tekee jyrkän käännöksen kohti etelää. Huomattavia sivu-uomia ovat esimerkiksi Rutajärven kautta virtaava Rutajärvenoja ja Hausjärven kuntarajalla yhtyvä Mustajoki. Hausjärven ja Mäntsälän kuntaraja seuraa joen uomaa yli kilometrin matkalla. Joessa on alkukilometrien matkalla neljä pohjapatoa, jolla ylläpidetään joessa vettä kuivinakin kausina. Maitoisista alkaen Mustijoki virtaa laajan Kilpisuon rinnalla paikoitelle metsäisessä uomassaan, ja siirtyessään takaisin Mäntsälän puolelle, se saapuu Kalkinkoskeen. Siitä alkaa kuusikilometrinen peltojokivaihe Kaanaan kylässä ja jokea kutsutaan täällä myös Kaanaanjoen nimellä. Täällä siihen yhtyy oikealta Sahaoja, vasemmalta Kilpioja ja oikealta kuivatetun Kyynäröjärven kuivatusoja. Pellolla on joessa kaksi pohjapatoa. Sitten joki sukeltaa lyhyesti Lapinmäen ja Kyynärönsaaren väliseen metsään.

Seuraava peltotaival tapahtuu Soukkion kylän peltoalueella, jossa siihen yhtyy vasemmalta pieni Luhtaanoja. Ojan vedet ovat peräisin Isosuolta ja osittain kuivatetulta Kotojärven suolta. Seuraavaksi joki joutuu kolmikilometriselle metsätaipaleelle, jossa sijaitsee pieni Kirinkoski. Jokeen yhtyy oikealta golfkentältä tuleva Haapastenoja ja sen jälkeen joki alittaa Hangonväylän sillan. Sillan jälkeen 250 metriä pitkä Hurankoski, jonka rannassa on nuotiopaikka. Joki tekee seuraavan taipaleensa Hirvihaaran peltoalueella. Jokea kutsutaan tällä yleisesti Hirvihaaranjoeksi. Kylällä sijaitsee Hirvihaarankoski, jossa näkyy vielä patorakenteita käytöstä poistetun vesimyllyn ja sahalaitoksen jäljiltä. Jokeen yhtyy tämän jälkeen oikealta tuleva Kylänoja ja sen jälkeen tulee Mustijoen pisin koski Lukkokoski. Se on satoja metriä pitkä ja paikallinen nähtävyys. Yläjuoksu päättyy kolmen sillan alitukseen: ensin alittuu Lahden oikorata, sitten valtatie 4 ja lopuksi seututie 140. Siltojen jälkeen jokeen yhtyy vasemmalta tuleva suurin sivujoki Mäntsälänjoki.

• 
  uimaranta Mustijoessa Nummisissa.
• 
  Lahankosken vesipurous kuivana.
• 
  Laukkosken voimala ja betonipato.

Alajuoksu

Uomaan yhtyvä Mäntsälänjoki kasvattaa vesimäärää samassa suhteessä kuin valuma-aluensakin, eli 34 %. Joki virtaa etelään ensin Jokivarren kylään ja sitten Nummisten kylään, jossa se laskettelee Nummistenkoskea alas. Koski on 250 metriä pitkä ja sillä on pudotusta 8 metriä. Virtaama on täällä noin 5 kuutiometriä sekunnissa. Suvannon jälkeen joki kaartaa kaakkoon, jossa siihen yhtyy vasemmalta Savioja. Joki siirtyy Pornaisiin, jossa sijaitsee Halkiassa Halkiankosken voimalaitos. Ennen Halkiankoskea joen ylittää Järvenpäähän johtava yhdystie 1493. Koski on 140 metriä pitkä ja sillä on pudotusta 9,5 metriä. Seuraavan neljän kilometrin matkalla joki ohittaa Kupsenkylän ja saapuu Lahaan, jossa sijaitsee Lahankoskessa toimiva Lahankosken vesivoimalaitos. Koski on 280 metriä pitkä ja siinä on pudotusta 14,5 metriä. Koskessa on vesiputous ja kaksi suvantoa. Kirveskoskelle on matkaa 2,5 kilometriä. Matkalla sinne on kaksi pientä koskea ja joki alittaa Järvenpäähän johtavan seututien 146. Kirveskoskella joki tekee leveän mutkan, jossa sijaitsevat vapaana virtaavat Karjakoski, Myllykoski ja Kirveskoski.

Kirveskosken jälkeen joki alittaa Pappisiin johtavan yhdystien 11743. Joki kääntyy Pellavanrinteen kohdalla kohti lounasta. Ennen Rantalaa se kohtaa Vuolteenkosken, joka virtaa vapaana. Uoma kaartaa Rantalassa kohti kaakkoa, jossa sen patoaa Laukkoskella jokeen rakennettu Laukkosken vesivoimalaitos. Koski on 200 metriä pitkä ja sillä on pudotusta 6 metriä. Suvannossa joen ylittää Kirveskosken ja Nikkilän välinen yhdystie 1494. Laukkosken kylässä on kaksi pientä koskea. Joki kaartaa kaakosta kohti etelää, jossa joessa sijaitsee vielä Niinikoski. Niinikosken kulmakunnalla joki toimii yli kilometrin Porvoon ja Pornaisten välisenä kuntarajana. Siinä tekee joki mutkan, ja mutkassa siihen yhtyy oikealta tuleva Bastängsbäcken eli Ämmänjoki. Mutkan jälkeen joki virtaa itään päin kohti Hinthaaraa. Yli-Vekkoskella joen ylittää peräkkäin yhdystie 1531 ja Keravalle johtavan rautatien. Siltojen jälkeen tulee Vekkoski, jossa on kaksi suvantoa. Matkalla Hinthaaraan jokeen yhtyy oikealta ja etelästä tuleva Grindängsbäcken ja Hintahaarassa Isoniitynoja. Joki alkaa kaartamaan idästä kohti etelää. Ensin se kohtaa Tyysterissä Tyysterin vesivoimalaitoksen, jossa on pudotusta 3,5 metriä, ja alempana Brasaksen vesilaitospadon, jossa pato nostaa vedenpintaa 2,5 metriä. Patojen välissä jokeen yhtyy Kungsbäcken ja Treksilässä joen ylittävät peräkkäin valtatie 7 ja seututie 170. Joki laskee Suomenlahteen Åminsbyssä Kilpilahdella.

Vedenlaatu

Pääuomaa, sivu-uomia ja järviä kuormittavat maa- ja metsätalous, luonnonhuuhtouma, jäteveden puhdistamot ja viemäröimätön haja-asutus. Mustijokeen laskevat puhdistetut jätevetensä Pornaisten kirkonkylän jätevedenpuhdistamo (Kirveskoski), Hinthaaran jätevedenpuhdistamo (Porvoo) ja Betesdan Lepokoti Kotivallin puhdistamo. Maatalous on ollut ylivoimaisesti suurin ravinnekuormittaja. Vuonna 2004 sen vastuulla oli 68 % kokonaisfosforimäärästä ja 48 % kokonaistyppimäärästä.

Kosket, padot ja voimalaitokset

Halkiankosken voimalaitos.

Mustijoessa toimii neljä vesivoimalaitosta. Lisäksi on alajuoksulla Brasaksen vesilaitoksen pato sekä yläjuoksulla joitakin pohjapatoja, joilla ylläpidetään joen vedenpintaa kuivina kausina. Pienet padot on lueteltu artikkelissa Mustijoen vesistöalueen kosket ja padot. Suurimmat padot ovat seuraavat:

• Brasaksen vesilaitospato
• Tyysterin vesivoimalaitos
• Laukkosken vesivoimalaitos
• Lahankosken vesivoimalaitos
• Halkiankosken voimalaitos

Virtaamia

Mustijoen vesistöalueella on kaksi vesistöviranomaisen ylläpitämää mittauspistettä. Tärkein sijaitsee Vekkoskella ja toinen yläjuoksulla Hirvihaaranjoella Hurankosken alapuolella. Vekkoskelta on vedenpinnan korkeusarvoja vuodelta 1964 ja virtaamia vuodelta 1966, ja Hirvihaaranjoelta vedenpinnan korkeuksia vuodesta 1987.

Vekkoskella joen keskivirtaama (MQ) on vuosina 1981–2010 ollut 6,0 kuutiometriä sekunnissa (m²/s) ja Hurankosken alla vuosina 1987–2010 2,7m²/s. Vekkoskella on vuosien 1966–2025 mittauksissa joen keskiylivirtaama (MHQ) on 60,5 m³/s ja keskialivirtaama (MNQ) 0,32 m³/s. Suurin virtaama (HQ) 148 m³/s on mitattu 3.5.1966 ja pienin virtaama (NQ) 0,02 m³/s on mitattu 29.1.1976.

Mustijoen vesistösuhteita

Pääartikkeli: Mustijoen vesistö

Sivu-uomia

Mustijoen sivu-uomia on koottu vesistöviranomaisen tietokannasta ja kartoista alla olevaan taulukkoon.”Joen pituus” tarkoittaa sivu-uoman pääuoman kokonaispituutta. ”Virtaamalla” tarkoitetaan sivu-uoman keskivirtaamaa (MQ) ja ”valuma-alue” on sen valuma-alueen pinta-alaa. Taulukon lähteet on esitetty taulukon alla, ja ne on solukohdennettu rivin oikeassa sarakkeessa riveittäin.

lasku-uoman nimi	pääuoman kohta	etäisyys suistosta (km)	joen pituus (km)	virtaama (MQ) (m³/s)	valuma- alue (km²)	lähteet
oja Tyysteristä	Västermunkby	4				3,3,5,–,–,–
Kungsbäcken	Tyysteri	6	7		16	3,3,4,4,–,2
Storängsbäcken	Boe	10				3,3,5,–,–,–
Isoniitynoja	Hinthaara	11	19		43	3,3,4,5,–,2
Grindängsbäcken	Yli-Vekkoski	14	12		31	3,3,4,4,–,4
Ämmänjoki	Yli-Vekkoski	17	6		20	3,3,4,5,–,4
Kurunoja	Laukkoski	21				3,3,5,–,–,–
Laukkoskenniitynoja	Laukkoski	23				3,3,5,–,–,–
Matinoja	Rantala	23				3,3,5,–,–,–
Syvänoja	Kirveskoski	33				3,3,5,–,–,–
Savioja	Numminen	40	6		15	3,3,5,5,–,4
Mäntsälänjoki	Mattila	47	32		183	3,3,4,4,–,2
Kylänoja	Hirvihaara	49				3,3,5,–,–,–
Haapastenoja	golfkenttä	54				3,3,5,–,–,–
Luhtaanoja	Jaskonkoski	55	5		14	3,3,4,5,–,4
Lautakatonoja	Jaskonkoski	56				3,3,5,–,–,–
Kyynärönoja	Kaanaa	58				3,3,5,–,–,–
Kilpioja	Kaanaa	60	10		28	3,3,4,5,–,2
oja Tynnyrilammesta	Kaanaa	61			7	3,3,4,–,–,4
Sahaoja	Kaanaa	62				3,3,5,–,–,–
Maitoistenoja	Maitoinen	63				,3,5,–,–,–
Mustajoki	Maitoinen	65	14		62	3,3,4,5,–,2
Rutajärvenoja	Väläkkä	73	10		43	,3,4,5,–,4
Halkoja	Sulkava	75				3,3,5,–,–,–
Kärmeoja	Sulkava	76				3,3,5,–,–,–
Koukunoja	Sulkavanjärvi (latvaoja)	80	10		21	3,3,4,5,–,4

Lähteet: 1 = tieto luettu sivu-uoman omasta artikkelista, 2 = Ekholm, Matti: ”Suomen vesistöalueet”, 1993, , 3 = katsottu Karttapaikasta , 4 = luettu Paikkatietoikkunasta , 5 = Paikkatietoikkuna ja Karttapaikka yhdessä.

Historiaa

Vuosina 1870–1907 julkaistu Senaatin kartaston Porvoon karttalehti. ”Svartsån” alajuoksu sijaitsee kartan vasemmassa reunassa. Vuodelta 1873.

”Svartså” eli ”Mäntsälänjoki” sijaitsee yläreunassa.

”Mäntsälänjoen” keskijuoksua Pornaisissa.

”Mäntsälänjoen” keskijuoksua Mäntsälässä.

Mustijoki on toiminut kulkureittinä sisämaan ja merenrannikon välillä. Pursijärveltä on ollut lyhyt kannas Hämeen vesistöihin. Mustijoen ensimmäinen vesimylly rakennettiin Tyysterinkoskeen 1400-luvulla. Kun jokeen rakennettiin lisää myllyjä ja sahalaitoksia, tuli joen keskiuoma jättää vapaaksi (kuninkaan väylä). Pienet maatilat rakensivat omia vesimyllyjään sivupuroihin. Ensimmäinen sähkögeneraattori asennettiin Lahankoskessa toimineeseen vesimyllyyn vuonna 1892. Sähkövoimaloita rakennettiin alussa myös Tyysterinkoskeen, Vekkoskeen, Laukkoskeen, Halkiankoskeen, Nummistenkoskeen ja Hirvihaarankoskeen.

Vuosina 1855–1856 julkaistussa Kalmbergin kartastossa on joen alajuoksun varret pääosin peltomaata tai niittyä. Alajuoksulla on metsätaipaleita harvakseltaan. Suuri rantatie ylittää joen Vekkoskella, jossa toimi joessa kolme vesimyllyä. Seuraavaksi luetellaan joitakin historiallisia yksityiskohtia kartoista. Pornaisten karttanimi on ”Borgnäs”. Suurimmat kylät ovat alajuoksulta lueteltuna ”Svartså by” (11 maataloa ja niillä yhteensä 15 manttaalia), ”Tjuster by” (6 maataloa, 8 mattaalia), ”Söderveckoski by” (15 taloa, 29 mantt.), ”Norrveckoski by” (8 taloa, 16 mantt.), ”Stor Löfkoski by” (27 taloa, 95 mantt.), ”Kirveskoski by” (9 taloa, 15 mantt.), ”Hevonselkä by” (8 taloa, 20 mantt.), ”Kopps by” (11 taloa, 24 mantt.) ja ”Hätkis by” (12 taloa, 36 mantt.). Vuonna 1870–1907 julkaistussa Senaatin kartastossa (katso kaksi ylintä oikealla) joen suomenkielinen nimi on Mäntsälänjoki. Porvoosta Helsinkiin johtava rautatie ylittää Vekkosken, jossa on kaksi myllyä. Vuoden 1919 Helsingin seudun taloudellisessa kartassa ovat myllyjen paikat ennallaan , mutta vuoden 1936 kartassa on Laukkoskella sahan karttamerkki ja Lahankoskessa peräti kaksi myllyä.

Keskijuoksulla on metsätaipaleita yhtä paljon kuin alajuoksulla oli niittyjä. Keskijuoksulla sijaitsi ”Nummis by” (4 taloa, 9 mantt.) eli Numminen, jossa joenvarressa sijaitsi sahalaitos (”Nummis såg”). Mäntsälänjoki on piirretty karttaan vaatimattomasti. ”Hirvihaara by” (10 taloa, 36 mantt.) sijaitsee sekä joen että Mäntsälän tien varressa. Koskessa toimii vesimylly. Hirvihaaran yläpuolisella yläjuoksulla vuorottelevat joenvarressa niityt ja metsätaipaleet. Joen ympäristössä on yksittäisiä tiloja, jotka ovat enimmäkseen torppia. Kannassa sijaitsee sahalaitos. ”Sulkava by” (2 taloa ?, 47 mantt.) Senaatin kartaston Pornaisten karttalehdellä (kolmas kartta oikealla) on Kirveskosken kylän Myllykoskessa kaksi myllyä ja ylempänä Lahankoskessa toiset kaksi myllyä. Keskijuoksulla Mäntsälässä on asutus harvempaa (neljäs kartta oikealla). Halkiankoskella on kaksi myllyä. Nummisissa sijaitsee Nummistenkoskessa pato, mylly ja saha, jotka omisti rannassa sijaitseva Alakartano. Vuoden 1936 kartassa on Hirvihaarankoskessa kaksi myllyä.

Vuoden 1916 Riihimäen taloudellisessa kartassa erottuu yläjuoksulla Hirvihaarankoskessa myllyn karttamerkki, ja ylempänä on taajaan mutkittelevaa Mustijoen uomaa. Sahateollisuuden raaka-aineen eli tukkipuun kuljettaminen uittamalla aloitettiin Mustijoen vesistöalueella vuonna 1870. Puutavaraa tuotettiin aluksi Hammarin sahalla. Valtauomin perattiin nopeasti keskiuomiin uittoväylät, vaikka uittotoimintaa harjoitettiin kevättulvien aikana. Toiminta laajeni uusien sahalaitosten ja Tolkkisten sellutehtaan muodossa. Uittotoiminta päättyi kevään 1955 uittoon.

Mustijoki tulvi herkästi yläjuoksulla, joten sen uomia perattiin aluksi sieltä. Kun monia järviä kuivatettiin, virtasi vesi sateiden jälkeen nopeasti uomiin, jolloin myös alajuoksulla muodostui tulvia. Sen vuoksi myös alajuoksua perattiin. Esimerkiksi Mäntsälänjokea alettiin perkaamaan vuodesta 1947 alkaen yhdeksän kilometrin matkalta. Hyötynä oli lisääntynyt peltoala ja helpottunut uittotoiminta. Mäntsälänjoki menetti tuolloin Färjärinkosken. Hirvihaaranjokea perattiin 1800-luvulla. Tätä parannettiin vuodesta 1966 käynnistyneessä hankkeessa, josta valtio vetäytyi vuonna 1971 ja joka saatiin päätökseen vuonna 1986. Perkauksia tehtiin silloin 23 kilometrin matkalta. Viimeisin perkaus tehtiin 1990-luvulla. Alajuoksun perkaukset tehtiin Vekkosken ja Tyysterinkosken välillä. Mustijoki on perattu Tyysterinkosken ja Vekkosken välillä 1970-luvulla. Perkauksia tehtiin myös Hirvihaaranjoessa ja siihen laskevissa sivu-uomissa.

Mustijoen vesistö on 1900-luvulla ollut lähiseudun kalaisin vesistöalue. Joen keskijuoksulla saattoi hauet olla kymmenkiloisia, lahnat kolmikiloisia ja ankeriaat kaksikiloisia. Varhaiset kalatalouden tiedot ovat niukkoja, mutta Mäntsälän järvistä ja joista pyydettiin 1800-luvulla ainakin kuhaa, haukea, ahventa, särkeä ja lahnaa. Vielä 1930-luvulla meritaimen nousi Mustijoen alajuoksulle ja se sivu-uomiin. Taantunut meritaimenkanta menetettiin 1965, jolloin rakennettiin Brasaksen vesilaitospato.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mustijoki Wikimedia Commonsissa

• Vesistöennusteet: Mustijoen vesistö, vesi.fi
• Uudenmaan ympäristökeskuksen mittaukset Mustijoen vedenlaadusta.
• Kalatalouden kehittämissuunnitelma Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien ja ilmansuojeluyhdistys
• Kalastus Mustijoen koski- ja virta-alueilla Mäntsälässä ja Pornaisissa (PDF) kalakortti.com. 2024. Porvoo: Musti-Porvoonjoen kalatalousalue.