Leo James Rainwater
| Leo James Rainwater | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 9. joulukuuta 1917[1] Council, Yhdysvallat |
| Kuollut | 31. toukokuuta 1986 (68 vuotta) Yonkers, Yhdysvallat |
| Kansalaisuus | |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | California Institute of Technology Columbian yliopisto |
| Väitöstyön ohjaaja | John R. Dunning |
| Instituutti | Columbian yliopisto |
| Oppilaat | Val Logsdon Fitch |
| Tutkimusalue | Fysiikka |
| Palkinnot | |
Leo James Rainwater (9. joulukuuta 1917 – 31. toukokuuta 1986) oli yhdysvaltalainen ydinfyysikko.[2] Hän väitteli Columbian yliopistossa fysiikasta vuonna 1946.
Toisen maailmansodan aikana Rainwater osallistui ydinpommin kehitystyöhön. Vuonna 1949 hän alkoi kehittää teoriaa siitä että toisin kuin siihen asti oli luultu, atomin ytimet eivät ehkä olleetkaan pallomaisia. Aage Niels Bohr ja Benjamin Roy Mottelson osoittivat 1960-luvulla nämä teoriat oikeiksi kokeellisin tutkimuksin. Työ oli tärkeää ydinfuusion ymmärtämisen kannalta, ja kolmikko palkittiin Nobelin fysiikanpalkinnolla 1975.[3][4]
Rainwater toimi fysiikan professorina Columbian yliopistossa vuodesta 1952 ja Pupinin fysiikan professorina siellä vuodesta 1982. Hän teki myös tutkimusta röntgensäteistä ja osallistui Yhdysvaltain atomienergiakomission ja laivaston tutkimusprojekteihin. Hänelle myönnettiin AEC:n Ernest Orlando Lawrence -palkinto fysiikasta vuonna 1963.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Fitch, Val L. James Rainwater 1917–1986 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ James Rainwater Facts nobelprize.org. Viitattu 28.9.2025.
- ↑ Nobel-winners.com (Arkistoitu – Internet Archive)
- 1 2 James Rainwater britannica.com. Viitattu 28.9.2025.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Omaelämäkerta Nobelprize.org
