close
Siirry sisältöön

Jimmy Page

Wikipediasta
Jimmy Page
Jimmy Page vuonna 2013.
Jimmy Page vuonna 2013.
Henkilötiedot
Syntynyt9. tammikuuta 1944 (ikä 82)
Heston, Hounslow, Suur-Lontoo, Middlesex, Yhdistynyt kuningaskunta
Muusikko
Taiteilijanimi ZoSoView and modify data on Wikidata
Aktiivisena 1964–
Tyylilajit hard rock, heavy metal, blues-rock, folk rock
Soittimet kitara:
Gibson Les Paul
Gibson EDS-1275
Fender Telecaster
Yhtyeet The Yardbirds
Led Zeppelin
The Honeydrippers
The Firm
Coverdale-Page
Page and Plant
The Black Crowes
XYZ
Neil Christian and the Crusaders
Levy-yhtiöt Swan Song Records, Atlantic Records
Aiheesta muualla
www.jimmypage.com
BERJAYA
Löydä lisää muusikoitaMusiikin teemasivulta

James Patrick ”Jimmy” Page, OBE (s. 9. tammikuuta 1944 Heston, Hounslow, Suur-Lontoo, Middlesex, Yhdistynyt kuningaskunta) on englantilainen kitaristi, lauluntekijä ja tuottaja. Hänet tunnetaan etenkin yhtyeistä The Yardbirds ja Led Zeppelin.

Jimmy Pagea on kutsuttu yhdeksi kaikkien aikojen vaikutusvaltaisimmista, tärkeimmistä ja monipuolisimmista rock-kitaristeista. Hänen riffinsä Led Zeppelinin albumeilla ovat heavy metalin edeltäjiä.[1]

Lapsuus ja nuoruus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

James Patrick Page syntyi 9. tammikuuta 1944 Hounslow’ssa Lontoossa. Kahdeksan vuotta myöhemmin perhe muutti Epsomin lähiöön Surreyyn osoitteeseen 34 Miles Road.[2] Heidän uuteen asuntoonsa oli sattumalta jätetty kitara, jota Page alkoi opetella soittamaan. Hän opetteli levyiltä rock and roll -artistien kuten Elvis Presleyn, Eddie Cochranin ja Gene Vincentin sekä skiffle-artisti Lonnie Doneganin kappaleiden kitaraosuuksia. Isä osti hänelle vuonna 1957 akustisen Hofner President -kitaran, ja vuotta myöhemmin Page esitti kaksi kappaletta BBC:n televisio-ohjelmassa All Your Own. Pian sen jälkeen hän osti ensimmäisen sähkökitaransa.[3]

Ensimmäinen keikkoja tekevä kokoonpano, johon Page liittyi, oli Neil Christian & The Crusaders, joka saavutti hyvän lavayhtyeen maineen. Pagen terveys ei kestänyt hyvin kiertueolosuhteita, ja toistuvan sairastelun vuoksi hän kirjoittautui taidekouluun.[4]

Studiomuusikon ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taidekouluopintojensa aikana Jimmy Page alkoi käydä bluesmuusikko Cyril Daviesin järjestämällä bluesklubi The Marquee Clubilla Lontoossa ja osallistui siellä jameihin. Sitä kautta hän alkoi saada kutsuja studiotöihin.[4] Ensimmäinen Britannian ykköshitti, jolla hän soittaa, oli entisten The Shadows -muusikoiden Tony Meehanin ja Jet Harrisin ”Diamonds” vuonna 1963. Myös tuleva Led Zeppelin bändikaveri John Paul Jones soittaa samalla levyllä.[5] Pagesta tuli 1960-luvun puolivälissä yksi Britannian halutuimpia studiokitaristeja. Hän soitti monen 1960-luvun tunnetuimman brittiartistin levyillä, kuten The Who, Them, Donovan, The Kinks, Joe Cocker, Tom Jones ja The Rolling Stones.[1][6][7] Toisinaan hänet kutsuttiin paikalle etenkin uusien yhtyeiden äänityksiin, mikäli tuottaja halusi varmistaa onnistumisen varatulla, rajoitetulla studioajalla. Joskus yhtyeiden jäsenet olivat tästä katkeria, vaikka studiomuusikoiden työn luonteeseen kuului nimettömyys.[5] Page soittaa kitaraa mm. Shirley Basseyn Goldfinger kappaleessa, joka on samannimisen vuonna 1964 ensi-iltansa saaneen James Bond elokuvan tunnussävelmä.[8]

Page ei aluksi osannut lukea nuotteja, mutta hän opetteli nuotinluku- ja kirjoitustaidon studiotyön muuttuessa vaativammaksi.[5][9]

Vuonna 1965 Page teki soolosinglen ”She Just Satisfies/Keep Moving”, joka ei menestynyt kaupallisesti vaikka sai hyviä arvioita.[10]

The Yardbirdsissä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jimmy Page kyllästyi lopulta studiomuusikon fyysisesti rasittavaan uraan[8] ja liittyi The Yardbirdsiin vuonna 1966. Hän soitti yhtyeessä aluksi bassoa mutta vaihtoi pian kitaraan Jeff Beckin pariksi. Pagen myötä blues rockia soittanut Yardbirds otti musiikkiinsa psykedeelisiä ja hard rock -vaikutteita.[1]

BERJAYA
Jimmy Page lavalla Led Zeppelinin kanssa vuonna 1977.

Led Zeppelinissä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
BERJAYA
Jimmy Pagen johtama Led Zeppelin nousi 1970-luvulla yhdeksi maailman suosituimmista rockyhtyeistä.

The Yardbirds hajosi vuonna 1968, ja Page perusti sen raunioille uuden yhtyeen, jonka nimi oli aluksi The New Yardbirds. Yhtye vaihtoi pian nimekseen Led Zeppelin ja alkoi Pagen johdolla soittaa silloin uudentyyppistä hard rockia ja heavy metalia. Page soitti yhtyeessä kitaraa, teki musiikin useimpiin sen kappaleista ja tuotti kaikki yhtyeen albumit.[1]

Yhtyeen ensimmäinen albumi Led Zeppelin I oli täysin valmis ja yhtye omisti sen materiaalin kokonaisuudessaan, ennen kuin Page allekirjoitti agentti Peter Grantin pohjustaman levytyssopimuksen Atlantic Recordsin kanssa Yhdysvalloissa vuonna 1969.[8] Yhtye ei koskaan julkaissut yhtään singleä ja Page sanoi tahallaan muokanneensa ”Whole Lotta Love” -kappaletta elektronisella väliosalla, jotta siitä ei tehtäisi singlejulkaisua.[8]

BERJAYA
Jimmy Pagen ”Zoso” Saturnus sinetti. Käytetty albumin Led Zeppelin IV kannessa vuonna 1971.

Led Zeppelinistä tuli yksi rockin menestyneimmistä yhtyeistä, ja etenkin sen kuusi ensimmäistä albumia vuosina 1969–1975 ovat rockin historian tunnetuimpia.[1]

Led Zeppelinin jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Led Zeppelinin lopetettua toimintansa heti rumpali John Bonhamin kuoleman jälkeen vuonna 1980, Page piti kahden vuoden ajan taukoa musiikista. Vuonna 1982 hän sävelsi musiikin elokuvaan Väkivallan vihollinen 2 ja koosti Zeppelinin julkaisemattomista kappaleista albumin Coda. Sen jälkeen hän perusti lyhytikäisen yhtyeen The Firm, joka julkaisi kaksi albumia ennen hajoamistaan.[1]

Pagen ainoa soololevy on Outrider (1988). Levyllä on paljon monipuolisia kitaraosuuksia ja rytmejä, ja sillä esiintyy kolme eri laulajaa. Albumia seurannut kiertue oli läpileikkaus Pagen koko siihenastisesta urasta.[11]

Soolouransa aikana Page on esiintynyt neljä kertaa Led Zeppelinin kanssa sekä julkaissut kaksi sooloalbumia Zeppelinin laulaja Robert Plantin kanssa.[1] Vuonna 1990 Page julkaisi neljä Atlantic Recordsin Zeppelin-albumia kokoelmalla nimeltä Led Zeppelin, sillä hän ei ollut tyytyväinen Atlanticin julkaisemiin CD-versioihin.[12] Page on julkaissut vanhaa Led Zeppelin -materiaalia uudelleen myös 2000-luvulla.[13]

Albumilla Coverdale/Page vuonna 1993 Page esiintyy yhdessä David Coverdalen kanssa.[1]

2000-luvun vaihteessa Page liittyi The Black Crowesiin yhdelle kiertueelle ja livealbumille.[1]

Page esiintyi Pekingin olympiakisojen loppuseremoniassa vuonna 2008 ja esitti kappaleen ”Whole Lotta Love” yhdessä laulaja Leona Lewisin kanssa.[14]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studiomuusikkoaikanaan 1960-luvun alussa Page seurusteli amerikkalaisen laulaja-lauluntekijä Jackie DeShannonin (s. 1941) kanssa, joka on innoittanut yhtyeen kolmannen albumin Led Zeppelin III:n sävellystä "Tangerine".[15]

Vuodesta 1970 lähtien noin vuoteen 1982–1983 asti Page seurusteli ranskalaisen malli Charlotte Martinin kanssa. Heillä on tytär Scarlet Page (s. 1971), joka on rockmusiikkialalla vaikuttava valokuvaaja.[16][17]

Kiertueella Led Zeppelinin kanssa Pagen mieltymys bändäreihin oli kiertuemanageri Richard Colen mukaan "mitä nuorempi, sen parempi". Pagella oli hyvin dokumentoitu, parin vuoden mittainen suhde losangelelaisen "baby groupie" Lori Mattixin (Lori Maddox) kanssa, joka alkoi, kun tämä oli 14- tai 15-vuotias ja Page oli 28-vuotias.[18][19][20]

Vuosina 1986–1995 Page oli naimisissa malli ja tarjoilija Patricia Eckerin kanssa. Heillä on poika, James Patrick III Page (s. 1988).[21][2]

Vuosina 1998–2008 hän oli naimisissa brasilialaisen Jimena Gómez-Paratchan kanssa,[21] jonka hän oli tavannut Rio de Janeirossa Brasiliassa "No Quarter: Unledded" -kiertueella vuonna 1996.[22][23] Tämä työskenteli hyväntekeväisyysjärjestö Grãos de Luz'ssa, jonka toiminnasta Page kiinnostui nähtyään hotellihuoneensa ikkunasta Rion favelat eli slummit.[22] Hän adoptoi Jimenan tyttären Janan (s. 1994), ja heillä on kaksi yhteistä lasta: Zofia Jade (s. 1997) ja Ashen Josan (s. 1999). He erosivat vuonna 2008.[24]

BERJAYA
Aleister Crowleyn vuonna 1889 omistama Boleskine House Skotlannissa vuonna 1912. Page omisti sen vuosina 1970–1992.

Page aloitti elokuussa 2014 suhteen tuolloin 24-vuotiaan näyttelijä ja runoilija Scarlett Sabetin (s. 1989) kanssa, jolloin hän itse oli 70-vuotias.[21][25][26]

Page oli etenkin 1970-luvulla voimakkaasti kiinnostunut okkultismista ja Aleister Crowleyn magiasta.[1] Page osti Crowleyn aikanaan omistaman, pahoin rapistuneen Boleskine Housen Skotlannissa, lähellä Foyers Bayta Loch Nessin kaakkoispuolelta vuonna 1970. Hän myi vähän käyttämänsä ja osittain kunnostetun talon vuonna 1992.[27][2] Osia Pagen fantasiakohtauksista elokuvassa The Song Remains the Same kuvattiin yöllä vuorenrinteellä Boleskine Housen takana.[2]

BERJAYA
Tower House vuonna 2015 Melbury Road, Holland Park, Lontoo, jonka Page osti vuonna 1972.

Page avasi Lontooseen vuonna 1973 okkultistisen kirjakaupan nimeltä The Equinox, koska alan kirjoja ei ollut kunnolla saatavilla, mikä oli raivostuttanut häntä. Kauppa toimi vuoteen 1978 asti.[28][2]

Page oli heroiiniriippuvainen 1970-luvun puolivälistä aina 1980-luvun alkuun saakka.[1]

Jimmy Pagelle myönnettiin vuonna 2005 Officer of the British Empire (OBE) arvonimi hyväntekeväisyystyöstään.[29]

Vielä Yardbirds-yhtyeessä oleva ja vanhempiensa kotona asuva 23-vuotias Page osti vuonna 1967 studiomuusikko palkkioistaan säästämillään rahoilla Thames-joen varrella sijaitsevan rantatalon Pangbournesta Berkshirestä ja asui siellä vuoteen 1973 asti. Se oli paikka, jossa Page ja Robert Plant tapasivat virallisesti kesällä 1968 ja perustivat Led Zeppelinin.[2]

BERJAYA
Plumpton Placen kartano, jonka Page omisti vuosina 1971–1985.

Vuonna 1972 Page osti Lontoossa Holland Parkissa Melbury Roadilla sijaitsevan uusgoottilaisen punatiilikartano Tower Housen näyttelijä Richard Harrisilta.[30] Taloa myös itselleen havitellut David Bowie hävisi tarjouskilpailun.[2] Sen oli suunnitellut vuosina 1875–1881 arkkitehti William Burges itselleen omaksi kodikseen. "Minulla oli teini-ikäisestä lähtien ollut kiinnostus prerafaeliittiseen taiteeseen ja Burgesin arkkitehtuuriin", Page sanoi.[30] Hän asuu edelleen tässä talossa Lontoossa,[25] joka on suojeltu rakennusmuistomerkki.[2]

Vuosina 1980–2004 Page omisti Old Mill Housen Mill Lanella Clewerissä lähellä Windsoria, joka oli aiemmin näyttelijä Michael Cainen koti. Se sijaitsi lähellä hänen hankkimaansa studiota Cookhamissa. Led Zeppelinin rumpali John Bonham kuoli täällä syyskuussa 1980.[2]

Page omisti vuosina 1971–1985 Elisabet I:n aikaisen, 1500-luvulta peräisin olevan, suojellun Plumpton Placen kartanon lähellä Lewesiä Itä-Sussexissa.[2] Osa siitä oli rakennettu vuonna 1927 arkkitehti Edwin Lutyensin suunnitelmien mukaan herraskaista maalaiselämää esittelevän Country Life magazinen perustaja Edward Hudsonille. Talo esiintyy Zeppelin-elokuvassa The Song Remains the Same, jossa Page nähdään istumassa nurmikolla soittamassa kampiliiraa.[2]

BERJAYA
Deanery Gardens vuonna 1912.

Noin 1990-luvun lopulta lähtien hän on asunut Sonningissa, Berkshiressä sijaitsevassa Arts and crafts -tyylisessä suojellussa Deanery Gardensissa, jonka arkkitehti Edwin Lutyens suunnitteli vuosina 1899–1901 niin ikään Country Life lehden omistaja Edward Hudsonille.[2]

Musiikki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kitaristina

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jimmy Page tunnetaan erilaisista riffeistään ja lickeistään, joita hän on kehittänyt muun muassa Led Zeppelinin kappaleisiin ”Rock and roll” ja ”Whole Lotta Love”. Erityisen tunnettu on myös Pagen soolo kappaleessa ”Stairway To Heaven”. Se on valittu pari kertaa populaarimusiikin parhaaksi kitarasooloksi.

Soittimet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
BERJAYA
Jimmy Page ja kaksikaulainen Gibson EDS 1275 vuonna 1977.

Page on käyttänyt pitkän uransa aikana suhteellisen pientä määrää sähkökitaroita. Muusikon uran kunnolla käynnistyessä hän osti keikkapalkkioilla Gretsch Country Gentleman -kitaran.[31]

BERJAYA
"Black Beauty", 1960 Gibson Les Paul Custom, jonka Jimmy Page sai takaisin vuonna 2015 sen oltua kadoksissa 45 vuotta.
BERJAYA
Led Zeppelin Hampurissa 1973. Robert Plant, tamburiini ja Jimmy Page, akustinen kitara.

Studiomuusikon vuosinaan 1963–1966 Page käytti usein vuoden 1960 Gibson Les Paul Custom -kitaraa. Se sopi monipuolisuutensa vuoksi työhön, jossa Page joutui soittamaan monenlaista musiikkia lyhyellä varoitusajalla. Page teki kitaraan modifikaatioita laajentaakseen soundipalettiaan. Hän käytti kitaraa myös Led Zeppelinin kiertueella alkuvuonna 1970. Sen jälkeen kitaran varasti Minneapoliksen lentokentällä matkatavaroitten käsittelijä, eikä sitä koskaan löytynyt, vaikka siitä luvattiin palkkio lehti-ilmoituksissa Rolling Stonessa.[32] ”Black Beauty” -kitara löytyi viimein vuonna 2015. Sen oli ostanut varkaan leskeltä 5 000 dollarilla henkilö, joka toi sen noin vuonna 1992 Willie’s American Guitar Shop -kitaraliikkeeseen Saint Pauliin väittäen, että se oli Pagelle kuulunut kitara. Kitaraa tutkittiin ja siitä näyttivät puuttuvan ne modifikaatiot, joita Page oli siihen tehnyt, joten liikkeen omistaja Nate Westgorin ostohinta oli sama 5 000 dollaria. Sen osti itselleen 5 500 dollarilla kitarateknikko Paul Bleem Claesgens, joka käytti sitä keikoillaan. Kun kitaraa korjattiin yli 20 vuotta myöhemmin, kitaraharrastaja Nate Westgor löysi siitä mustavalolampulla tarkasteltuna kahden ylimääräisen vipukytkimen peitetyt ruuvinreiät, jotka Page oli siihen alun perin tehnyt. Nyt Westgor tajusi sen todella olevan Pagelle kuulunut instrumentti ja se palautettiin alkuperäiselle omistajalleen.[33][34][35]

Page käytti Yardbirds-aikoinaan pääsoittimenaan Fender Telecasteria vuosimallia 1959. Hän maalasi kitaraan lohikäärmekuvion. Led Zeppelinissä hän käytti kitaraa livenä ja studiossa vuodesta 1968 toukokuuhun 1969, ja sitä kuullaan albumilla Led Zeppelin I sekä kappaleen ”Stairway to Heaven” soolossa.[32]

BERJAYA
Jimmy Page A.R.M.S. hyväntekeväisyys konsertissa Oaklandissa n. 1983.

Pagen ensisijainen kitara on ollut Gibson Les Paul Standard vuosimallia 1959. Hän osti kitaran vuonna 1969 ja käytti sitä valtaosassa Led Zeppelinin tuotannosta. Page on modifioinut kitaraa 1980-luvulla saadakseen siihen vastavaihesoundin.[32]

Pagen muita kitaroita ovat olleet Harmony Sovereign H1260 Flattop, kaksikaulainen 1971 Gibson EDS-1275 6/12 Double-Neck, 12-kielinen 1965 Fender Electric XII, 1961 Danelectro 3021 sekä 1953 Fender Telecaster, jolla hän on matkinut pedal-steel-kitaran soundia. Kaksikaulaisen kitaran avulla Page pystyi lavallakin esittämään studiossa kahdella eri kitaralla soittamansa kappaleet. Varasoittimenaan Page on käyttänyt Gibson Les Paul Standard -kitaraa vuosimallia 1959.[32]

BERJAYA
Jimmy Pagen "Number One" Gibson Les Paul Standard n. 1959–1960, jota hän soitti kaikilla Led Zeppelinin albumeilla ja konserteissa vuodesta 1970 lähtien.

Page on käyttänyt kitaroissaan joskus erityisiä virityksiä, kuten D-A-D-G-A-D.[32]

Page käytti lisäksi joissakin esityksissään harvinaista Theremin-antennisoitinta.[32]

Tuottajana ja säveltäjänä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Led Zeppelinissä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
BERJAYA
Jimmy Pagen Dragon Telecaster (1959 Fender, sarjanumero 50062), saatu Jeff Beckiltä noin vuonna 1965. Pagen käsinmaalaama ja plektrasuojus korvattu, jota soitettiin viulun jousella.

Page tuotti kaikki Led Zeppelinin albumit. Page oli innovatiivinen tuottaja. Hänelle oli tunnusomaista asetella mikrofonit kauas soittimista, jotta soundille tuli tilaa hengittää, ja tätä hän myös itse pitää suurimpana saavutuksenaan tuottajana.[36] Tila-mikityksellä hän esimerkiksi pystyi nostamaan John Bonhamin rumpujensoiton rockille ennenkuulumattoman tärkeään asemaan.[37] Jo Led Zeppelinin esikoisalbumilla Page hyödynsi useita omaperäisiä efektejä, kuten käänteistä kaikua kappaleessa ”You Shook Me”.[38] Page puhuu myös usein ”valosta ja varjosta” musiikissaan.[39] Page vaihtoi Led Zeppelinin albumien äänityksissä työskentelleitä ääniteknikkoja albumien välillä, sillä hän halusi kaikkien tietävän että hän itse oli vastuussa yhtyeen soundista.[40]

Joissain Pagen kappaleissa on vaikutteita kelttiläisestä, intialaisesta ja arabialaisesta musiikista. Page on kertonut, että itämainen musiikki on aina vedonnut häneen. Hän oli myös matkustellut Intiassa, ja hän omisti sitarin jo varhain 1960-luvulla.[41]

Elokuvamusiikki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1971 Page tapasi Aleister Crowleyyn liittyvän kiinnostuksensa tiimoilta elokuvaohjaaja Kenneth Angerin. Anger oli tekemässä elokuvaa nimeltä Lucifer Rising, josta hän kertoi Pagelle ja sai tämänkin innostumaan asiasta. Page oli aiemmin nähnyt elokuvakerhossa Kentissä pari Angerin elokuvaa. Anger pyysi Pagea säveltämään Lucifer Risingiin musiikin, ja Page suostui tekeillä olevaa elokuvaa näkemättä ("Se oli Angerin tapa tehdä elokuvaa, musiikki lisätään vasta sitten, kun elokuva on valmis.") Page sai vapaat kädet, ja lopputulos poikkeaa täysin Led Zeppelin -tuotannosta. Elokuvaan tehdyssä sävellyksessä soivat orientaaliset instrumentit ja ambientti syntetisaattorisurina, ja sen äänimaailma on muutenkin erikoinen. Sähkökitaraa on käytetty hyvin vähän. Pagella oli Led Zeppelin -konserttielokuvan jäljiltä elokuvaeditointilaitteistoa, ja hän tarjosi Angerin käyttöön oman studionsa. Heillä oli puhetta, että Anger pyrkisi tekemään lyhytelokuvastaan kokoillan elokuvan.[42]

BERJAYA
Foo Fightersien Taylor Hawkins ja Dave Grohl John Paul Jonesin ja Jimmy Pagen kanssa vuonna 2008.

Vuonna 1976 Angerin ja Pagen yhteistyö päättyi riitaisasti, ja miesten välit rikkoutuivat ennen kuin Pagen sävellys päätyi elokuvaan. Anger oli pettynyt, kun kaiken tämän ajan kuluttua Page oli saanut elokuvaa varten aikaan liian vähän musiikkia. Hän syytti Pagea sortumisesta huumeisiin eikä ymmärtänyt, että Pagen aikaa vei myös hänen yhtyeensä. Loukkaantunut Page taas sanoi, että oli tehnyt sen verran musiikkia kuin mitä toimeksianto koski ja oli täyttänyt omat velvoitteensa, tarjoten vieläpä kalliit laitteet Angerille elokuvan tekoon. Jimmy Pagen elokuvamusiikki jäi näin vuosiksi unohduksiin. Elokuvan musiikin sävelsi lopulta Bobby Beausoleil.[42] Vuonna 2012 Jimmy Page julkaisi säveltämänsä alkuperäisen elokuvaan tarkoitetun musiikin nimellä Lucifer Rising and Other Sound Tracks.[43]

BERJAYA
Presidentti Barack Obama puhuu Led Zeppelinin elossa olevien jäsenten – John Paul Jonesin, Robert Plantin ja Jimmy Pagen – kanssa Kennedy Centerin kutsuvieras palkintotilaisuudessa vuonna 2012.

Page on tehnyt musiikin myös Charles Bronson -elokuvaan Väkivallan vihollinen 2 (Death Wish II). Soundtrackin Death Wish II julkaisi Swan Song Records helmikuussa 1982.

Diskografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Singlet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • She Just Satisfies/Keep Moving (1965)

The Yardbirds (virallisena jäsenenä 1966–1968)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Having A Rave Up (1965)
  • Little Games (1967)
  • Live Yardbirds! Featuring Jimmy Page (1971)

Led Zeppelin (1968–1980)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sooloalbumit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Outrider (1988)

The Honeydrippers

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • The Honeydrippers: Volume One (EP, 1984)

The Firm

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • The Firm (1985)
  • Mean Business (1986)

Coverdale/Page

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Coverdale/Page (1993)

Yhdessä Robert Plantin kanssa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • No Quarter: Jimmy Page and Robert Plant Unledded (livealbumi 1994)
  • Walking into Clarksdale (1998)

Muut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvamusiikki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Tolinski, Brad: Jimmy Page. Yksinoikeudella. (Light and Shade. Conversations with Jimmy Page, 2012.) Suomentanut Jere Saarainen ja Jaakko Teittinen. Helsinki: Minerva, 2013. ISBN 978-952-492-736-9

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 Greg Prato: Artist Biography AllMusic. Viitattu 7.8.2018.
  2. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 Chris Charlesworth: Just Backdated: JIMMY PAGE – BOLESKINE HOUSE, TOWER HOUSE & MORE Just Backdated. 9.10.17. Viitattu 8.5.2026.
  3. ↑ Tolinski 2013, s. 15–16.
  4. 1 2 Jimmy Pagen ja Jeff Beckin yhteishaastattelu Guitar World – lisälehti Guitar Legends 2005 s. 11 (englanniksi)
  5. 1 2 3 Richie Yorke - Led Zeppelin The Definitive Biography s.32,35 - ISBN 0 86369 648 1
  6. ↑ Jake Nyman Onnenpäivät 2 Tammi 1995 ISBN 951-31-0573-3 s.236
  7. ↑ Jake Nyman s. 167
  8. 1 2 3 4 Dokumenttielokuva Becoming Led Zeppelin, esitetty YLE Teemalla 30.4.2026.
  9. ↑ Jimmy Pagen ja Jeff Beckin yhteishaastattelu Guitar World – lisälehti Guitar Legends 2005 s. 12 (englanniksi)
  10. ↑ Soundi kirja Heavyrock toim. Jorma-Veikko Sappinen 1978 ISBN 951-99188-3-3 s. 22
  11. ↑ Tolinski 2013, s. 291–292.
  12. ↑ Tolinski 2013, s. 293.
  13. ↑ Tolinski 2013, s. 328.
  14. ↑ Tolinski 2013, s. 332.
  15. ↑ Songfacts: Tangerine by Led Zeppelin - Songfacts www.songfacts.com. Viitattu 7.5.2026. (englanniksi)
  16. ↑ Photographer — Webflow HTML website template www.scarletpage.com. Viitattu 7.5.2026.
  17. ↑ INM: Sons and daughters: A new page in the history of rock The Independent. Arkistoitu 17.6.2010. Viitattu 7.5.2026. (englanniksi)
  18. ↑ Internet Archive: Hammer of the gods. New York : Boulevard Books, 1997. ISBN 978-1-57297-306-0 Teoksen verkkoversio Viitattu 7.5.2026.
  19. ↑ Andy Greene: The 10 Wildest Led Zeppelin Legends Rolling Stone. 16.10.2019. Viitattu 7.5.2026. (englanniksi)
  20. ↑ The music industry is hurtling towards its own #MeToo and #TimesUp reckonings: Alan Cross - National | Globalnews.ca Global News. Viitattu 7.5.2026. (englanniksi)
  21. 1 2 3 Naakka, Irene: Led Zeppelin -kitaristilla 46 vuotta nuorempi tyttöystävä Iltalehti. 12.1.2015.
  22. 1 2 ABC www.abctrust.org.uk. Arkistoitu 11.2.2012. Viitattu 7.5.2026.
  23. ↑ ”Jimmy Page, Robert Plant - No Quarter World Tour Highlights”. (englanniksi)
  24. ↑ Jane Cornwell: Jimmy Page reflects on Led Zeppelin The Sydney Morning Herald. 26.9.2014. Viitattu 7.5.2026. (englanniksi)
  25. 1 2 Clare Conway: As the Rolling Stones release their new hit Scarlet, the song’s writer – Led Zeppelin’s Jimmy Page – and his girlfriend Scarlett Sabet welcome Tatler to their Gothic castle Tatler. 7.8.2020. Viitattu 7.5.2026. (englanniksi)
  26. ↑ La nouvelle copine du guitariste Jimmy Page, 71 ans, n'a que 25 ans, Huffington Post 13.1.2015.
  27. ↑ Tolinski 2013, s. 226.
  28. ↑ Tolinski 2013, s. 217–219.
  29. ↑ Tolinski 2013, s. 329.
  30. 1 2 Rock legend's pilgrimage to castle BBC News. 20.5.2004. Viitattu 7.5.2026. (englanniksi)
  31. ↑ Gretsch findingzoso.blogspot.com.
  32. 1 2 3 4 5 6 Tolinski 2013, s. 304–312.
  33. ↑ Paul Fitzgerald: The Incredible Story of Jimmy Page's Long Lost Black Beauty Pure Effect Music. 11.5.2024. Viitattu 6.5.2026. (englanniksi)
  34. ↑ Jimmy Page's Lost guitar.. now found. Willies American Guitars. Viitattu 6.5.2026. (englanniksi)
  35. ↑ Jon Bream: How Led Zeppelin's Jimmy Page lost his prized guitar in Minneapolis and got it back 45 years later St. Cloud Times. Viitattu 6.5.2026. (englanniksi)
  36. ↑ Tolinski 2013, s. 42–43, 111.
  37. ↑ Tolinski 2013, s. 97.
  38. ↑ Tolinski 2013, s. 92.
  39. ↑ Tolinski 2013, s. 91, 102.
  40. ↑ Tolinski 2013, s. 110.
  41. ↑ Tolinski 2013, s. 107.
  42. 1 2 Knowers Christopher, Symphony for the Devil, Guitar World 2006 (vol 27, No. 13), s.52–56, 88–106, (108)
  43. ↑ Jimmy Page Unearths Soundtrack Album – Guitarist releasing avant garde early Seventies instrumentals Rolling Stone. 16.3.2012. Viitattu 6.1.2016. (englanniksi)

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • George Case: Jimmy Page - Magus, Musician, Man (2007)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jimmy_Page&oldid=23989956”