Hannu Hoskonen
| Hannu Hoskonen | |
|---|---|
 |
|
| Kansanedustaja | |
|
19.3.2003–19.4.2011
22.4.2015– |
|
| Ryhmä/puolue | Keskustan eduskuntaryhmä |
| Vaalipiiri | Savo-Karjala |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 23. elokuuta 1957 Ilomantsi |
| Asuinpaikka | Ilomantsi |
| Tiedot | |
| Puolue | Suomen Keskusta |
| Koulutus | metsätalousinsinööri |
| Uskonto | ortodoksisuus[1] |
| Sotilaspalvelus | |
| Puolustushaara | Suomen maavoimat |
| Sotilasarvo | alikersantti |
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivu | |
Hannu Tapio Hoskonen (s. 23. elokuuta 1957 Ilomantsi) on suomalainen metsätalousinsinööri ja keskustaa edustava poliitikko. Hän on toiminut kansanedustajana kausilla 2003–2011 Pohjois-Karjalan vaalipiiristä ja vuodesta 2015 Savo-Karjalan vaalipiiristä.[2]
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hoskonen valmistui ylioppilaaksi Ilomantsin lukiosta vuonna 1976, metsäteknikoksi Nikkarilan metsäopistosta vuonna 1980 ja metsätalousinsinööriksi Joensuun metsä- ja puutalousopistosta. Vuosina 1981–2003 hän työskenteli Ilomantsin metsänhoitoyhdistyksen metsänhoidonneuvojana.[2]
Poliittinen ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hoskonen valittiin eduskuntaan ensimmäisen kerran vuonna 2003. Hän toimi eduskunnassa yhtäjaksoisesti vuoteen 2011 saakka, jolloin hän putosi eduskunnasta. Hoskonen palasi eduskuntaan vuoden 2015 eduskuntavaaleissa.[2] Kansanedustajakausien välissä Hoskonen tuli tunnetuksi kritiikistään puolueensa pohjoiskarjalaisia kansanedustajia kohtaan. Hän syytti maakuntansa edustajia löysäilystä eurokriisissä ja jätevesiasiassa. Tämän seurauksensa Keskustan Pohjois-Karjalan piiri asetti ehdokkaille "Lex Hoskoseksi" kutsutun uhkasakon, jolla kiellettiin muun muassa oman puolueen ehdokkaiden arvostelu.[3]
Vuodesta 2019 alkaen Hoskonen on ollut talousvaliokunnan jäsen[2]. Hän toimi Ympäristövaliokunnan puheenjohtajana 2019–2021[2][4].
Hoskonen oli 2020 ainoa hallituspuolueen edustaja, joka äänesti ulkoministeri Pekka Haaviston luottamusta vastaan perustuslakivaliokunnan katsottua ministerin toimineen lainvastaisesti al-Holin leiriä koskevassa asiassa.[5]
Hoskonen on myös vastustanut hallituksen ja oman puolueensa syksyllä 2020 hyväksymiä turpeen verokohtelun muutoksia, joiden hän katsoo lopettavan Suomen turvetuotannon.[5]
Myös 2021 keväällä Hoskonen äänesti EU:n elpymispakettia ja samalla oman puolueensa kantaa vastaan. Tästä syystä Hoskoselle ennustettiin keskustan eduskuntaryhmästä erottamista, mutta eduskuntaryhmä päätyi lievempään rangaistukseen. Hoskonen sai varoituksen ja menetti ympäristövaliokunnan puheenjohtajuuden. [4]
Eduskunnassa Hoskonen toimii kaudella 2023-2027 perustuslakivaliokunnan jäsenenä ja valtiovarainvaliokunnan varajäsenenä. Hän on myös Ilomantsin kunnanvaltuuston puheenjohtaja vuodesta 2000.[2] Hoskonen tuki vuonna 2025 eduskunnassa esitystä irtautua kansainvälisestä henkilömiinat kieltävästä Ottawan sopimuksesta.[6]
Näkemykset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Arvot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hoskonen sijoittuu vaalikonevastausten perusteella poliittiseen keskustaan tai keskusta-oikeistoon. Ylen vaalikoneessa Hoskonen sijoittuu arvoasteikolla konservatiiviselle puolelle. Helsingin Sanomien vaalikoneen käyttämällä GAL–TAN-jakaumalla Hoskonen on kallellaan kansalliskonservatismiin (TAN). Ylen vaalikonevastausten perusteella Hoskonen eduskuntaryhmänsä konservatiivisin edustaja kaudella 2023–2027.[7][8]
Teemat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hoskonen tunnetaan keskustan piirissä oman tiensä kulkijana ja mielipiteitä jakavana henkilönä.[3] Hoskonen on profiloitunut erityisesti aluepoliittisissa kysymyksissä. Hoskonen on korostanut koko Suomen pitämistä kunnossa sekä kotiseutujen arvokkuutta. Hoskonen on myös korostanut koko maan yhteistyötä sekä työn ja yrittämisen roolia menestyksessä.[8]
Kunnianosoituksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomen Valkoisen Ruusun I luokan ritarimerkki (2024)[9]
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hoskonen on naimisissa ja hänellä on kaksi lasta.[10] Sotilasarvoltaan Hoskonen on alikersantti (ylennetty 2004).[2] Hoskonen on ortodoksista karjalaista sukua,[11] ja hän on toiminut myös Ilomantsin ortodoksisen seurakunnan valtuutettuna.[12]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Konttinen, Jussi: Körtti, juutalainen, muslimi – HS selvitti kansanedustajien uskonnolliset vakaumukset Helsingin Sanomat. 17.5.2015. Arkistoitu 17.5.2015. Viitattu 17.5.2015.
- 1 2 3 4 5 6 7 Hannu Hoskonen Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- 1 2 Eduskunta 2015-2019. Suomen Kuvalehti, 8.5.2015, 2015. vsk, nro 1915, s. 31–51.
- 1 2 Keskusta | Elpymispaketin vastustus toi Hoskoselle ja Kettuselle varoituksen eduskuntaryhmältä, Hoskoselta viedään ympäristövaliokunnan puheenjohtajuus Helsingin Sanomat. 19.5.2021. Viitattu 19.5.2021.
- 1 2 Keskustan Hoskonen varoittaa: Kiristyvällä turveverotuksella painavat seuraukset – ”Vie Suomen huoltovarmuuskriisiin” Ilta-Sanomat. 22.12.2020. Viitattu 19.5.2021.
- ↑ Suomi lähtee Ottawan miinankieltosopimuksesta – näin kansanedustajasi äänesti Yle Uutiset. 19.6.2025. Viitattu 17.8.2025.
- ↑ Yle täplitti kansanedustajat arvokenttään Yle. 4.4.2023. Viitattu 5.10.2025.
- 1 2 Ehdokas arvokartalla Helsingin Sanomat. Viitattu 5.10.2025.
- ↑ Petteri Orpo saa Suomen Valkoisen Ruusun suurristin – katso Suomi-koneesta, ketkä saavat kunniamerkit Yle Uutiset. 3.12.2024. Viitattu 6.12.2025.
- ↑ Henkilötiedot Hannuhoskonen.fi. Arkistoitu 26.6.2015. Viitattu 26.6.2015.
- ↑ Vainio, Mari: On oltava hyvän puolella. Aamun Koitto, 29.7.2019.
- ↑ Tässä ovat Savo-Karjalan uudet kansanedustajat Yle Uutiset. 19.4.2015. Viitattu 25.8.2025.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hannu Hoskosen kotisivut
- Hannu Hoskonen Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
| Auktoriteettitunnisteet: Henkilöt |
|---|
