Yasmin Najjar, 24, vastaa puhelimeen kukkameren keskeltä.
Lyhytelokuva Tj28 on esitetty edellisenä iltana ystäville ja läheisille. Ilta on ollut tunteikas.
– Palestiinalainen serkkuni tuli itkien luokseni elokuvan jälkeen, Najjar kertoo.
Serkun mielestä elokuva tavoitti juuri oikean tunnelman. Sen, miltä tuntui, kun serkusten Palestiinassa vieraillut ukki oli jumissa Gazassa lokakuussa 2023.
Najjarille palaute on paras mahdollinen. Myös se, että teos valittiin aiemmin Cannesin elokuvajuhlien arvostettuun La Cinef -opiskelijasarjaan on kannustavaa.
Tj28 pohjautuu Najjarin omiin armeijakokemuksiin. Upinniemessä palvellessaan hän ymmärsi, ettei intissä puhuta sodasta tai tappamisesta.
Väkivaltaiset konfliktit ovat jossain kaukana, toisin kuin hänen omassa perheessään.
Suomessa leikitään, Gazassa taistellaan
Elokuvassa suomalais-palestiinalainen Amani Lillak suorittaa vapaaehtoista asepalvelusta Suomen armeijassa, kun kriisi hänen isänsä kotimaassa kärjistyy.
Armeijan loppusodassa lääkintäjoukoissa palveleva 19-vuotias Amani joutuu kasvokkain repivän ristiriidan kanssa: täällä leikitään sotaa, mutta perheeni kokee sen oikeasti.
Najjarin mukaan armeijassa tuntui, että varusmiehiä etäännytettiin sodan ja tappamisen tematiikasta tarkoituksenmukaisesti.
– Koska sehän on liian iso asia ajatella, että minä mahdollisesti joudun tilanteeseen, jossa on oikeaa kuolemanpelkoa ja tappamista, Najjar pohtii.
Kuten elokuvan päähenkilö, myös Najjar palveli armeijassa lääkintäjoukoissa.
Hän kertoo, että harjoitukset olivat yhdeksän kuukauden palveluksen aikana hyvin teknisiä. Henkisestä puolesta puhuttiin vähemmän.
Armeijaan veti tarve toimia
Armeijakokemusten lisäksi oikeasta elämästä on elokuvan juoni, joka kytkeytyy Palestiinaan. Najjarin isoisä muutti sieltä Suomeen 60–70-lukujen vaihteessa ja meni naimisiin suomalaisen kanssa.
– Olen siis kolmannen polven maahanmuuttaja ja koen itseni suomalaiseksi, Najjar selventää.
Najjarin Suomi on monikulttuurinen, koska sellaiseen suomalaisuuteen hän on Espoon Kivenlahdessa kasvanut.
Armeijaan nuoren veti tarve toimia.
– Menin sinne sillä ajatuksella, että jos Suomessa ikinä tulee sota, en halua vain katsoa uutisia, kuten olen Palestiinan tilanteen kanssa joutunut tekemään, Najjar sanoo.
Suomi on kotimaani ja koko elämäni on täällä.
Yasmin Najjar, elokuvaopiskelija
Ensi-ilta Sodankylässä on unelmien täyttymys
Armeijavuonna elokuvaopinnoista haaveillut Najjar katsoi paljon elokuvia. Hän nimittäin uskoi, ettei päässyt Aalto-yliopistoon ensimmäisellä yrittämällä, koska oli katsonut niitä liian vähän.
Intin jälkeen ovet elokuvakouluun avautuivat, ja nyt opiskelijatyö Tj28 on Suomen ensi-illassa Sodankylän elokuvajuhlilla.
Aivan, kuten festareilla monta kertaa talkoillut Najjar on pitkään haaveillut.
– Sitten on vielä se upea esityspaikka isossa teltassa. En voisi parempaa toivoa.
Najjar uskoo, että kantaaottavallekin elokuvalle löytyy Suomessa rahoitusta.
– Toivon, että olisimme valmiita poliittisempaan elokuvaan, eikä vain historian glorifiointiin, hän sanoo.
