Ikkunasta näkyy kolme betonista hyppyrimäkeä.
Urheilukaupungin tunnettu maamerkki.
– Tästä huomaa, miksi rakennuksen aiemmat toimijat valitsivat tämän johtajan huoneeksi, hymähtää Lahden työllisyysjohtaja Taisto Tuominen.
Yleistunnelma on kuitenkin kaikkea muuta kuin hupaisa. Samana aamuna on julkaistu tuoreet työttömyysluvut, eivätkä ne mairittele Lahtea.
Työttömiä työnhakijoita oli joulukuussa 10 163, eli kymppitonnin ”maaginen raja” on paukahtanut rikki. Työttömyysaste on peräti 17,9 prosenttia.
Miltä se tuntuu?
Tuominen pohtii hetken.
– Luvut ovat hirveät. Tämä tuntuu järkyttävältä. Veikkaisin, että Lahti on suurista kaupungeista peränpitäjänä.
Videolla Tuominen avaa lisää ajatuksiaan Lahden tilanteesta.
Julkisessa työnvälityksessä, jota Tuominen johtaa, oli joulukuussa tarjolla 404 avointa työpaikkaa. Kun sitä vertaa 10 163 työttömään, suhdeluku on toivoton.
Mitä Lahden tilanne kertoo koko Suomea kuristavasta työttömyydestä, ja onko työvoimapalveluilla minkäänlaisia aseita käytössään?
Sitä olemme tulleet selvittämään.
1. Lahti ja Suomi
Otetaan alkuun realiteetit.
Suomessa on noin 300 000 työtöntä. Laajempaa laskutapaa käyttävän Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksen (KEHA) mukaan työttömiä oli joulukuussa 351 500, EU-yhteensopivaa tapaa käyttävän Tilastokeskuksen mukaan taas 277 000.
Joka tapauksessa tilanne on pahin sitten vuosien 2008–2009 finanssikriisin, johon Suomessa iittyi Nokian kulta-ajan päättyminen. Marraskuussa Suomen työttömyys nousi koko EU:n korkeimmaksi.
Tuominen arvioi oikein: Lahden tilanne on isoista kaupungeista pahin. Pelkästään viime vuonna työttömyysaste nousi tasan kaksi prosenttiyksikköä, eli ihmisissä mitattuna peräti 1 200:lla hengellä.
Ei muuallakaan helppoa ole. Tampereella työttömyysaste on 16,2 prosenttia, Turussa 15,6 ja Helsingissä 13,8.
Lahdessa 1990-luvun laman seuraukset näkyvät vieläkin, sanoo Tuominen.
Teollisuutta on lopettanut, eikä sitä ole saatu korvattua. Moni vanhasta työmaailmasta pudonnut ei ole päässyt pysyvästi takaisin työuralle. Ikärakenne ja koulutustaso eivät vastaa riittävästi työmarkkinoiden tarpeita.
Työttömyyteen on jäänyt kova ydin.
– Pitkäaikaistyöttömyys on Lahdessa järkyttävällä tasolla. Meillä on 4 300 pitkäaikaistyötöntä, yli 40 prosenttia työttömistä työnhakijoista, Tuominen sanoo.
Toki Lahden työnvälityksen 404 avointa työpaikkaa ei ole koko totuus. Useita satoja lisää on yksityisten työnvälitysfirmojen ja henkilöstövuokrausyritysten listoilla. On myös paikkoja, joita ei avata yleiseen hakuun.
2. Kova ydin
Lahden ”työkkäriin” johtaa kadulta koruton ovi. Sijainti on Aleksanterinkadulla aivan keskustassa, ja viereisessä Trio-kauppakeskuksessa on pieni palvelupiste.
Kynnys astua sisään on tehty mahdollisimman matalaksi, ja entisestään sitä madaltaa heti aulassa odottavan vartija Vesa Ikosen palveluasenne.
– Tuntuisi hankalalta vain istua paikoillaan, auttamatta ihmisiä jotka eivät tiedä minne mennä. Otan kaikki vastaan niin, että ihmiset ihmisinä. Kaikki eivät ehkä tule tänne mielellään, mutta haluan omalla toiminnallani madaltaa kynnystä saapua paikalle, Ikonen sanoo.
Yläkerrassa on osa huoneista, joissa asiakastapaamiset pidetään. Tapaamme siellä sovitusti työnvälitysasiantuntija Hannele Maunusen.
Maununen tuntee kovan ytimen: hän työskentelee niiden asiakkaiden kanssa, joilla toivo työllistymisestä on kaikkein pienin. Otamme tuolit käytävälle. Maununen kuvaa, miten vaikea tilanne pahimmillaan on.
– Meillä on paljon asiakkaita, jotka eivät käy päiväsaikaan ulkona. He vievät roskat kuuden aikaan aamulla ja käyvät kaupassa yhdeksän aikaan illalla. Muuten he eivät välttämättä käy ulkona kuin parvekkeella, koska eivät pysty lähtemään ulos.
Meillä on paljon asiakkaita, jotka eivät käy päiväsaikaan ulkona.
Asiantuntija Hannele Maununen
Maununen kuvaa kaikkein syrjäytyneimpiä tapauksia. Jos rajausta laajentaa, niin paljonko on sellaisia työttömiä, jotka eivät käytännössä ole työkykyisiä?
– Tätä on todella vaikea sanoa. Heitä on joka tiimissä. Jos arvioin hatusta, niin voisiko olla peräti 40–50 prosenttia kaikista työttömistä, Maununen haarukoi.
Videolla hän kertoo lisää työkyvyttömyyden ja hankalan työllistymisen syistä.
Entä muualla Suomessa?
Kaikista työttömistä todella hankalasti työllistyviä on noin kolmannes, sillä heillä ei ole käytännössä työhistoriaa viimeiseltä kymmeneltä vuodelta. Näin sanoo PTC Servicesin Jussi Pyykkönen, kokenut työllisyysaluekonsultti joka kokoaa juuri Elinkeinoelämän valtuuskunnalle selvitystä työttömyystilanteesta.
Luku on pysäyttävä ja linjassa Hannele Maunusen arvioiden kanssa.
– Karkeasti voisi sanoa, että joka kolmas työtön on niin sanotusti helposti työllistyvien kategoriassa, joka kolmas todella haastavassa kategoriassa ja joka kolmas luisumassa hankalampaan päätyyn, Pyykkönen summaa.
Puhelinhaastattelun lomassa Pyykkönen löytää aiemman selvityksensä vuodelta 2016. Siinäkin Lahti oli suurimpien 15 kaupungin joukossa hännillä. Ongelma on sitkeä.
Koko maassa pitkäaikaistyöttömiä on tuoreimman tilaston mukaan jo 39,2 prosenttia työttömistä työnhakijoista. Voit tarkastella koko maan tilannetta neljällä eri grafiikalla tästä:
3. Lahti iskee kahdella kärjellä
Lahdessa ei ole jääty huokailemaan tai seisomaan tumput suorina.
Työllisyysalue on lanseerannut kaksi uutta mallia, joista toinen on herättänyt jopa valtakunnallista mielenkiintoa.
Se on kokeilu, jossa noin 60-vuotiaille työkyvyn rajamailla häilyville asiakkaille ostetaan työ- ja toimintakyvyn arvioita terveyspalveluyritys Mehiläiseltä.
Ajatus on, että ellei työkykyä ole, asiakas voidaan ohjata kortiston uumenista oikeampaan palveluun. Ja jos työkykyä on, ihmisille voidaan tarjota kuntoutusta ja he saattavat päästä palaamaan työelämään ainakin osa-aikaisesti.
– Toivomme, että asiakkaat hyötyvät tästä. Moni ei ole käynyt kymmeneenkään vuoteen lääkärissä, kun ei ole ollut varaa tai kykyä hoitaa omaa terveyttä. Eli kyllä tässä vähän inhimillisyyttäkin haetaan, Maununen sanoo.
Toisen uutuuden eli nopeasti työhön -mallin puolestaan toivotaan purevan nuoriin ja nopeimmin työllistyviin. Siinä heille tarjotaan heti tuhdisti tukea, jotta työttömyys katkeaisi alkuunsa.
Ansioluettelot rustataan kuntoon, työnhaun kiemuroista on verkkokurssi. Sitten on tarpeen mukaan työpajoja, yksilöllistä sparrausta ja ryhmävalmennusta.
Nuorista asiantuntijat ovat juuri nyt eniten huolissaan. Joulukuussa 15–24-vuotiaiden työnhakijoiden työttömyys oli koko maassa 19,5 prosenttia. Pitkän aikavälin trendiluku oli vielä synkempi, 22,9 prosenttia.
Töihin on vaikea päästä, kun samoista vähistä paikoista on kisaamassa iso joukko kokeneita keski-ikäisiä.
Tapaamme aulassa vähän yli parikymppisen työnhakijan, joka on ollut puoli vuotta työttömänä. Hänellä on sähköasentajan paperit ja kaksi vuotta alan työkokemusta.
Lain vaatima nyrkkisääntö on, että työttömän pitää hakea joka kuukausi ainakin neljää työpaikkaa. Hakija kertoo lähettäneensä vähintään kymmenen hakemusta joka kuukausi – osasta on tullut jonkinlainen vastaus, osasta ei mitään. Se turhauttaa.
Nyt hakija on alkanut suunnata hakua myös muille aloille ja kokee saaneensa ”työkkäristä” hyvin tukea tilanteeseensa. Mieluiten hän pysyisi alalla, johon hänellä on koulutus, mutta tuilla eläminen on niukkaa.
Miltä tuntuvat somekommentit, joiden mukaan töitä löytyy, kun ottaa vain itseään niskasta kiinni?
– Eivät ne ihmiset ymmärrä tätä tilannetta. Mutta en ota niitä itseeni, ne ovat tuntemattomien kommentteja netissä.
Yle ei julkaise haastateltavan nimeä tai ikää, sillä hän kokee tilanteen arkaluonteiseksi.
On esimerkiksi yksi kuljetusalan työntekijä, josta työnantajat aiemmin kilpailivat. Nyt ei tule mitään, vaikka hän laittaa kymmeniä hakemuksia.
Asiantuntija Janne Littunen
Asiantuntija Janne Littunen komppaa.
Hän tuntee nuorten työttömien tilanteen, erityisesti rakennus- ja logistiikka-alalla.
– On esimerkiksi yksi kuljetusalan työntekijä, josta työnantajat aiemmin kilpailivat. Oli välillä kolmekin työnantajaa kilpailemassa hänestä. Nyt ei tule mitään, vaikka hän laittaa kymmeniä hakemuksia.
Littusen mukaan tuloksettomat hakemukset turhauttavat nuoria. Osa tuhisee, miksi edes hakee töitä, kun ei saa vastauksia. Työvoimapalvelujen asiantuntijat koettavat vakuuttaa, ettei kannata luovuttaa.
– On koko skaala ja kirjo. Sitäkin jumppailua on, että mistä se motivaatio oman tilanteensa edistämiseen saataisiin kaivettua. Laidasta laitaan, Littunen sanoo.
4. Kallista työttömyyttä
Yksi asia tulee käynnillä selväksi: työttömyys käy kunnille kalliiksi.
Kunnat maksavat ”sakkomaksua” eli korvausta Kelalle jokaisesta yli sadan päivän venyvästä työttömyysjaksosta.
Maksut kiristyvät portaittain. Kun työttömyys ylittää sata päivää, kunta korvaa Kelalle kymmenen prosenttia työnhakijan saamista etuuksista. Jos työttömyys ylittää 700 päivää, kunnan osuus on jo puolet.
Lahden maksamat ”sakkomaksut” nousivat viime vuonna jo 25 miljoonaan euroon.
Se on ristiriitainen asia.
Lahti ottaa toki vastuun omasta työllisyyspolitiikastaan. Mutta Lahti ei voi mitään sille, että Suomen taloustilanne on niin heikko, ettei töitä vain ole.
Tuntuvatko sakkomaksut epäreiluilta, kun yleinen taloustilanne on heikko?
– En tiedä reiluudesta. Mutta kyllähän tämä ainakin hyvin kallista on kunnille, työllisyysjohtaja Taisto Tuominen sanoo.
Keinovalikoima sakkomaksujen hillitsemiseen ei ole suuri, sillä esimerkiksi asiakkaille tarjottavaa aktivointia ei huomioida. Vain työpaikat lasketaan.
Sakkomaksut tuovat työllisyysalueille paineita saada tilastoihin kohennusta.
Se on osasyy Lahdenkin kokeiluihin, siihen että se yrittää saada sekä hankalimmin että nopeimmin työllistyvät liikkeelle. Ne ovat kriittisimmät ryhmät.
Nopeimmin työllistyvät ovat ikään kuin ”satapäiväisiä” – jos he löytävät töitä ennen kuin sata päivää tulee täyteen, työllisyysalue välttyy sakkomaksuilta.
Nopeasti työhön -mallia on kokeiltu Lahdessa nyt puolisen vuotta. Kokemukset ovat hyviä: syksyn aikana noin neljästäsadasta työttömästä puolet löysi uuden työn.
– Tästä on oikeasti apua, myös työnhakijoiden omien kommenttien perusteella. Palvelun myötä ihmiset itse saavat lopulta työpaikat omilla avuillaan, kertoo asiantuntija Satu Sahlberg.
Asiantuntijat korostavat, että kaikki työttömät ovat yhtä tärkeitä.
Ketään ei jätetä huonolle palvelulle.
5. Työpaikkoja raavitaan esiin
Jos vuori ei tule Muhammedin luo, Muhammed menee vuoren luo.
On vielä yksi kikka, joka on otettu käyttöön ympäri Suomea: kun työpaikkoja ei tule riittävästi työnvälitykseen, työnvälitys jalkautuu yrityksiin etsimään työpaikkoja.
Lyöttäydymme mukaan Sahlbergin ja yritysyhteyksiä hoitavan asiantuntijan Marko Raatikaisen lounastauolle.
Raatikainen sukkuloi ja verkostoituu pitkin poikin Lahtea ja muuta Päijät-Hämettä, haravoi somea ja tietokantoja. Piilotyöpaikat on raavittava esiin.
– Ei se kovin helppoa ole. Jos olisi, ei puhuttaisi piilotyöpaikoista, hän naurahtaa.
Hankalan työllisyystilanteen arki ei ole pelkkiä potkuja. Monella alalla on samaan aikaan käynnissä sekä rekrytointeja että irtisanomisia. Mutta erityisesti pienet yritykset pohtivat palkkaamista tarkasti ja epäröivät avata paikkoja julkisiksi, jos odotettavissa on monen sadan hakijan tulva.
– Moni paikka menee suhteilla tai hiljaisia kanavia pitkin. Ne eivät näy samalla tavalla tilastoissa, eli tilanne ei ole ehkä ihan niin synkkä kuin näyttää, Raatikainen sanoo.
Sahlberg vinkkaa yrityksille, että tarjolla on runsaasti hyvää työvoimaa.
– Nyt kannattaa poimia parhaat päältä.
6. Valoakin näkyy
Työllisyyspalveluiden viidennessä kerroksessa työllisyysjohtaja Taisto Tuominen katsoo ikkunasta.
Siellä ei näy isoa pelastajaa, mutta positiivisia signaaleja kyllä.
Neljän kilometrin päässä sijaitsee Pippon yritysalue, jonne valmistuu kahden vuoden päästä Fazerin uusi suklaatehdas. Se on määrä imeä töihin noin sata ihmistä.
Viime kesänä singaporelainen DayOne-yhtiö kertoi rakentavansa Lahteen 1,2 miljardin euron arvoisen datakeskuksen. Äskettäin Strawberry-ketju ilmoitti, että se rakentaa Lahteen 16-kerroksisen Clarion-hotellin. Lahti järjestää vuonna 2029 hiihdon MM-kilpailut, jotka tuovat turisteja ja rahaa.
Niiden keskipiste on hiihtostadion ja sen kolme betonista hyppyrimäkeä, jotka näkyvät Tuomisen neuvotteluhuoneeseen.
Hän ei koe, että työllisyysalue olisi epäonnistunut tehtävässään. Työllisyyden hoito siirtyi kunnille hankalassa taloustilanteessa.
– Ei olla oikein saatu tilaisuutta näyttää, miten tehtäisiin asioita paremmin.
– Ja työllisyyden hoidossa kaikkein tärkein työkalu on avoin työpaikka. Tempputyöllistäminen tai kouluttaminen ilman selkeää tulevaisuutta ei ole kovin tarkoituksenmukaista.
Tuominen ei kaipaa lisää ohjausta, vaan toimintavapautta.
7. Haluaako työtön töitä?
Kello on 15.30, ja työllisyyspalvelut alkaa sulkea oviaan.
Kun keskusteluilmapiiri on jyrkentynyt, yhä useammin törmää väitteisiin, joiden mukaan moni työtön ei edes halua töitä vaan elää mieluummin tuilla.
Myös pääministeri Petteri Orpon (kok.) hallitus on valinnut linjaksi työttömien patistamisen. Työttömyysturvaa on heikennetty merkittävästi.
Lahden työllisyyspalveluiden asiantuntijoiden mukaan ajatus siitä, että moni työtön makailisi tyytyväisenä tuilla, ei vastaa todellisuutta kuin hyvin pienen vähemmistön osalta.
Jos terveys ja elämänhallinta ovat kunnossa, ihmiset haluavat kuulua yhteiskuntaan, tehdä työtä ja ansaita rahaa.
Työpaikka on identiteettiasia, sanoo Janne Littunen. Siitä puhutaan, ja työnteko koetaan tärkeäksi. Samaa sanoo Marko Raatikainen, vain toisin sanoin:
– Satoja työnhakijoita ohjanneena ja kohdanneena sanoisin, että on hyvin harvinaista, ettei ihminen sinänsä haluaisi tehdä työtä.
