Vuonna 1760 Ruotsin kuningatar Loviisa Ulriika saa tanskalaiselta orjanomistajaperheeltä lahjaksi nuoren mustan pojan. Ruotsin hovissa poikaa ryhdytään kutsumaan Badiniksi, joka tulee ranskan badinage-sanasta ja tarkoittaa leppoisaa rupattelua. Badinin tehtävä on seurustella ja viihdyttää kuningasperhettä ja hovia.
Ruotsissa Badinin tarina nousi ihmisten tietoisuuteen vuonna 2024, kun Tukholman kuninkaallisessa baletissa sai ensi-iltansa koreografi Per Isbergin baletti Gustavia. Helmikuussa 2026 Ruotsin Kansallismuseossa avautui näyttely Badinista ja Ruotsin roolista kansainvälisessä orjakaupassa.
Yllättäen Loviisa Ulriika nostaa Badinin myös hovin jäseneksi ja ryhtyy kasvattamaan tätä kuin hän olisi yksi hallitsijaperheen lapsista.
Katso Gustavia-baletti Yle Areenasta.
Kuningattarelle Badin oli elävä ihmiskoe. Aikansa aatevirtauksia seurannut hallitsija halusi tietää, voivatko sivistys ja vapaa kasvatus tehdä aikanaan villi-ihmiseksi luokitellusta nuorukaisesta arvostetun kansalaisen.
Yliopistonlehtori, kulttuurihistoriaan ja sääty-yhteiskuntaan perehtynyt Henrika Tandefelt tuntee Badinin vaiheet.
Pieni musta prinssi
Badinin syntyperä on hämärän peitossa. Hän syntyi orjaksi, joko Karibialla St Croix'n saarella, joka oli Tanskan siirtomaa, tai Afrikan länsirannikolla Guineassa. Tullessaan Ruotsin hoviin Badin oli arviolta 10-vuotias pikkupoika. Koska orjia ei pidetty ihmisyksilöinä, heidän henkilötietojaan ei ollut tarpeen kirjata.
Ruotsissa orjuus kiellettiin jo 1300-luvulla. Hoviin tullessaan Badin ei siis ollut enää orja, mutta mikä hänen asemansa oikein oli?
Badin kutsui itseään nimellä 'den lilla svarta prinsen' eli pieni musta prinssi. Se hän olikin, mutta vain osittain.
– Badin kuului hovin sisäpiiriin ja oli samalla koko ajan erilainen ja ulkopuolinen, Tandefelt sanoo.
Aluksi Badiniin suhtauduttiin kuin koiranpentuun. Häntä ihmeteltiin ja ihasteltiin. Tukholman arkistoista löytyvien silminnäkijäkertomusten perusteella Badin sinutteli kuningasperhettä ja käyttäytyi ruokapöydässä miten sattui. Suuttuessaan hän saattoi purra toista ihmistä. Kaikki tämä sallittiin, koska Loviisa Ulriikan ihmiskoe perustui uudelle vapaan kasvatuksen idealle.
Badinin sivistäminen alkoi hovisaarnaaja Nathanael Thenstedtin koulussa. Siellä opetettiin kristinuskoa ja ranskaa. Kuninkaalliselta kuulostavan nimen Adolf Ludvig Gustaf Fredrik Albrecht Couschi Badin sai kasteessa.
Onko vapaa kasvatus oikotie sivistykseen?
Loviisa Ulriikan ihmiskokeen oli tarkoitus selvittää, voiko villi-ihmisestä tulla sivistynyt, kun hänelle annetaan länsimaisen elämäntavan opillinen sivistys. Vapaalla kasvatuksella kuningatar taas uskoi saavansa Badinin luonteesta esiin kaikki sen parhaat puolet.
Valistusfilosofi Jean-Jacques Rousseau'n tunnettu kirja Èmile ilmestyi vuonna 1762. Siinä Rousseau esittää, että sivilisaation ei tulisi liikaa muokata poikalapsia. Rousseau puolusti luonnonmukaista, vapaata kasvatusta.
Tandefelt muistuttaa, että Loviisa Ulriika ryhtyi ihmiskokeeseensa ennen Rousseau'n kirjan ilmestymistä. Uudenlaiset ajatukset ihmiseksi kasvamisesta olivat jo ilmassa, kun Rousseau kiteytti ne Èmile-teoksessaan.
Neljän kuninkaallisen sisarpuolensa kanssa Badin osallistui hovin juhlallisuuksiin ja kulttuuritilaisuuksiin, kuten teatteri- ja balettiesityksiin. Sisarusparven nuorimmasta, prinsessa Sofia Albertinasta tuli Badinin suojelija, ja tuleva kuningas, Kustaa III kutsui Badinia luotettavaksi ystäväkseen.
Rautamalmia orjien kahleisiin
Kokiko Badin erilaisuutensa vuoksi syrjintää asuessaan hovissa? Kysymykseen vastaamiseksi on ymmärrettävä, mitä rasismi 1700-luvulla tarkoitti.
Ruotsin Kansallismuseon näyttely kertoo, että 1700-luvulla keskeisempää kuin ihonväri oli ihmisten jaottelu sivistyneisiin ja villi-ihmisiin. Villeinä pidettiin niitä, joilta puuttui länsimainen sivistys. Vasta 1800-luvusta eteenpäin rasismi alkaa perustua ihonväriin ja syntyperään. Eli asioihin, joihin ei voinut vaikuttaa.
Vieraista kulttuureista tulleisiin ihmisiin suhtauduttiin kuin eksoottisiin kasveihin tai eläimiin. Niillä oli keräily- ja näyttelyarvoa. Myös Badin oli eksoottinen ilmestys, kun hän kulki hovissa kuninkaallisissa vaatteissa ja päähineissä.
Vaikka Ruotsi oli lakkauttanut orjuuden, oli se edelleen mukana kansainvälisessä orjakaupassa. Ruotsi myi Länsi-Afrikan rannikolle rautamalmia, jota käytettiin orjien kahleiden ja ketjujen valmistamiseen.
Ruotsille kuulunut Saint Barthélemyn saaren pääkaupunki Gustavia oli puolestaan vapaasatama, jossa orjalaivat pysähtyivät matkallaan Atlantin ylitse.
Orjasta arvostetuksi herrasmieheksi
Jos asiaa tarkastellaan Badinin kannalta, Loviisa Ulriikan ihmiskoe onnistui. Badinista kasvoi oppinut ja sivistynyt herrasmies, joka nautti yhteisönsä arvostusta.
Kuningattaren kuoltua Badin halusi lähteä hovista ja aloittaa oman, yksityisen elämänsä. Kustaa III lahjoitti Badinille kolme kruununtilaa, joista hän sai tuloja. Badin oli kahdesti naimisissa, ja molemmat vaimot kuuluivat porvarissäätyyn. Badin siis hyväksyttiin, jos ei aivan aatelisena, niin hyvämaineisena porvarina kuitenkin.
Badin jätti jälkeensä harvinaisen, yli 1000 niteen kirjakokoelman. Lisäksi hän oli lahjakas näyttelijä ja tanssija, joka esiintyi Tukholman Kuninkaallisessa baletissa. Samassa paikassa, jossa lähes 300 vuotta myöhemmin nähtiin hänestä kertova baletti.
Badin oli aktiivisesti mukana veljeskunnissa, joihin hyväksyttiin vain ylempien luokkien herrasmiehiä. Tukholman kaduilla hänet saattoi nähdä vapaamuurarien viitassa. Erityisen tärkeä Badinille oli kultturelli Par Bricole -veljeskunta, jolle hän kirjoitti elämäkertansa.
– Elämäkerrassaan hän vaikuttaa tyytyväiseltä vanhalta mieheltä, joka katsoo elämäänsä. On vaikea sanoa, kuinka paljon hän kirjoitti siten kuin kuului kirjoittaa ja kuinka paljon hän kertoo, mitä oikeastaan ajatteli, sanoo Tandefelt.
Mitä orjaksi syntynyt ja Adolf Ludvig Gustaf Fredrik Albrecht Couschiksi muuttunut Badin elämästään ajatteli, on ikuinen arvoitus.
Korjaus 31.3.2026 klo 16:18: Ruotsi-Suomi muutettu Ruotsiksi sekä lähetti ratsuksi.
