Fernando Llorente
.jpg) Fernando Llorente vuonna 2016. | |||
| Henkilötiedot | |||
|---|---|---|---|
| Koko nimi | Fernando Llorente Torres | ||
| Syntymäaika | 26. helmikuuta 1985 | ||
| Syntymäpaikka | Pamplona, Espanja | ||
| Pelipaikka | hyökkääjä | ||
| Pituus | 195 cm | ||
| Lempinimi | El Rey León (suom. kuningasleijona) | ||
| Junioriseurat | |||
| 1994–1995 | Funes | ||
| 1995–1996 | CA River Ebro | ||
| 1996–2003 | Athletic Bilbao | ||
| Seurat | |||
| Vuodet | Seura | O | (M) |
| 2003–2004 | Basconia | 33 | (12) |
| 2004–2005 | Bilbao Athletic | 16 | (4) |
| 2005–2013 | Athletic Bilbao | 262 | (85) |
| 2013–2015 | Juventus | 66 | (23) |
| 2015–2016 | Sevilla | 23 | (4) |
| 2016–2017 | Swansea City | 33 | (15) |
| 2017–2019 | Tottenham Hotspur | 36 | (2) |
| 2019–2021 | Napoli | 20 | (3) |
| 2021 | Udinese | 14 | (1) |
| 2021–2022 | Eibar | 19 | (2) |
| Yhteensä | 522 | (151) | |
| Maajoukkue | |||
| 2003 | Espanja U17 | 3 | (2) |
| 2005 | Espanja U20 | 4 | (5) |
| 2005–2006 | Espanja U21 | 9 | (5) |
| 2008–2013 | Espanja | 24 | (7) |
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. | |||
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
Maa:  Espanja | |||
| Miesten jalkapallo | |||
| MM-kilpailut | |||
 Kultaa | Etelä-Afrikka 2010 | ||
| EM-kilpailut | |||
| Kultaa | Puola & Ukraina 2012 | ||
Fernando Javier Llorente Torres [ferˈnando ʎoˈɾente ˈtores] (s. 26. helmikuuta 1985 Pamplona, Navarran maakunta, Espanja) on espanjalainen uransa päättänyt jalkapalloilija. Hän oli pelipaikaltaan hyökkääjä.[1]
Kausina 2004−2013 Llorente edusti Athletic Bilbaota, 2013–2015 Italian Serie A:ssa Juventusta, kaudella 2015–2016 espanjalaista Sevillaa, kausina 2016–2019 Englannin Valioliigassa Swansea Cityä ja Tottenham Hotspuria, kausina 2019−2021 Italian Serie A:ssa Napolia ja Udinesea sekä kaudella 2021−2022 espanjalaista SD Eibaria. Hän on maailmanmestari 2010 ja Euroopan-mestari 2012.[2][1]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Llorente edusti pitkään bilbaolaista Athleticia, johon hän liittyi juniorina kaudella 1996–1997. Kaudeksi 2003–2004 hän nousi seuran kolmosjoukkueeseen Basconiaan ja kaudeksi 2004–2005 kakkosjoukkueeseen Athletic B:hen.
Kauden 2004–2005 puolivälissä Llorente sai näyttöpaikkansa myös Athleticin edustusjoukkueessa ja teki ensiesiintymisensä Espanjan pääsarjassa Primera Divisiónissa 16. tammikuuta 2005 ottelussa Espanyolia vastaan. Kolme päivää myöhemmin hän teki hattutempun Espanjan cupin Copa del Reyn ottelussa Lanzarotea vastaan, mikä loi suuria odotuksia tuolloin 19-vuotiaan nuorukaisen tulevaisuudesta. Loppukaudesta hän pelasi säännöllisesti edustusjoukkueessa, onnistui sarjaotteluissa kolmesti maalinteossa ja esiintyi myös yhdessä UEFA Cupin ottelussa.[3][4]
Kahden heikomman vuoden jälkeen Llorentesta tuli kaudella 2007–2008 Athleticin ykköshyökkääjä ja 11 maalillaan joukkueen paras maalintekijä.[3][4] Hän pelasi Eurooppa-liigassa kaudella 2011−2012 kaikkiaan 15 ottelua, joissa teki seitsemän maalia. Hän oli avauskokoonpanossa myös tappiollisessa loppuottelussa Atlético Madridia vastaan. Hän pelasi Athleticissa yhdeksän kauden aikana 262 Primera Divisiónin ottelua, joissa teki 84 maalia.[2]
Kaudeksi 2013–2014 Llorente siirtyi Juventukseen.[5] Siirto oli ilmainen. Hän teki tulokaskaudellaan 16 Serie A -maalia. Kaikkiaan hän teki Juventuksessa 66 sarjaottelussa 23 maalia. Hän voitti maan mestaruuden 2014 ja 2015 sekä Italian Cupin ja Supercupin 2015. Mestarien liigassa 2014−2015 hän teki yhdeksässä ottelussa yhden maalin ja tuli vaihdosta kentälle tappiollisessa loppuottelussa FC Barcelonaa vastaan.[2]
Kesällä 2015 Llorente lähti ilmaissiirrolla Sevillaan. Hän pelasi kauden aikana 23 sarjaottelua, joissa teki neljä maalia. Eurooppa-liigassa hän pelasi mestaruuden voittaneessa Sevillassa neljä ottelua, muttei yhtään peliä neljännesvälierien jälkeen. Kesällä 2016 Englannin Valioliigan Swansea City osti hänet, ja hän teki 33 liigaottelussa 15 maalia. Vuotta myöhemmin hän siirtyi saman sarjan Tottenham Hotspuriin, jossa hän pelasi kaksi kautta. Hän teki Tottenhamille 36 valioliigaottelussa vain kaksi maalia. Mestarien liigan kaudella 2018−2019 hän teki yhdeksässä ottelussa kaksi maalia. Tappiollisessa loppuottelussa Liverpoolia vastaan hän tuli vaihdosta kentälle.[2]
Syyskuussa 2019 Llorente allekirjoitti kaksivuotisen sopimuksen italialaisseura Napolin kanssa.[6] Debyyttikaudellaan Napolissa hän pelasi 17 Serie A:n ottelua, joissa hän teki kolme maalia, sekä kuusi Mestarien liigan ottelua, joissa hän teki yhden maalin. Napolin voittamassa Italian cupissa hän pelasi yhden ottelun. Kaudella 2020–2021 hän ehti pelata Napolissa kolme Serie A:n ottelua, yhden Italian cupin ottelun sekä yhden Italian supercupin ottelun.[2]
Llorente siirtyi tammikuussa 2021 Napolista saman sarjan Udineseen 1,5-vuotisella sopimuksella.[7] Kevätkaudella 2021 hän pelasi Udinesessa 14 Serie A:n ottelua ja teki kauden ainoaksi jääneen maalinsa 6. maaliskuuta 2021 Sassuoloa vastaan. Hän jätti Udinesen kesällä 2021.[2][8]
Lokakuussa 2021 Llorente solmi loppukauden mittaisen sopimuksen espanjalaisseura SD Eibarin kanssa.[8] Hän pelasi kaudella 2021–2022 Eibarissa 19 Segunda Divisiónin ottelua, joissa hän teki kaksi maalia, yhden nousukarsintaottelun sekä kaksi Copa del Reyn ottelua.[2] Eibar ei uusinut Llorenten sopimusta enää kaudelle 2022–2023.[9]
Llorente kertoi helmikuussa 2023 lopettavansa ammattilaisuransa.[1]
Maajoukkue
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Llorente pelasi nuorten MM-kilpailuissa kesällä 2005. Hän teki turnauksessa viisi maalia, joista neljä syntyi alkulohko-ottelussa Chileä vastaan.[10]
Ensiesiintymisensä tuolloin Vicente del Bosquen valmentamassa Espanjan maajoukkueessa Llorente teki 19. marraskuuta 2008 harjoitusottelussa Chileä vastaan.[11] Aikaisemmin hän oli pelannut myös epävirallisessa Baskimaan joukkueessa.[3] Ensimmäisen maaottelumaalinsa hän teki harjoitusottelussa Englantia vastaan helmikuussa 2009.[2]
Llorente valittiin Espanjan maajoukkueen kokoonpanoon vuoden 2010 MM-kilpailuihin.[12] Hän pelasi maailmanmestaruuden voittaneen Espanjan yhdessä ottelussa, neljännesvälieräottelussa Portugalia vastaan, 31 minuuttia. Hän kuului myös Euroopan-mestaruuden voittaneeseen Espanjan joukkueeseen 2012, muttei päässyt pelaamaan yhdessäkään ottelussa. Kaikkiaan hän pelasi 24 A-maaottelua ja teki seitsemän maalia.[2]
Saavutukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruus: 2010
- Euroopan-mestaruus: 2012
- Eurooppa-liigan voitto: 2016
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 3 Fernando Llorente retires from football beIN Sports. 16.2.2023. Viitattu 31.3.2026. (englanniksi)
- 1 2 3 4 5 6 7 8 9 Fernando Llorente Transfermarkt. (englanniksi)
- 1 2 3 Players Athletic Club. Viitattu 14.11.2008.
- 1 2 Ficha del jugador LFP. Viitattu 14.11.2008.
- ↑ Gladwell, Ben: Llorente relishing Tevez link-up espnfc.com. 2.7.2013. ESPN Internet Ventures. Viitattu 3.7.2013. (englanniksi)
- ↑ Caferoglu, Livio: Official: Napoli sign Llorente Football Italia. 2.9.2019. Viitattu 31.3.2026. (englanniksi)
- ↑ Campanale, Susy: Official: Llorente joins Udinese Football Italia. 27.1.2021. Viitattu 31.3.2026. (englanniksi)
- 1 2 Official | Fernando Llorente joins Eibar until end of the season Football Espana. 27.10.2021. Viitattu 31.3.2026. (englanniksi)
- ↑ Guerreiro, Daniel: Llorente se despide del Eibar: “Me he sentido como uno más” Diario AS. 18.8.2022. Viitattu 31.3.2026. (espanjaksi)
- ↑ FIFA Player Statistics (Arkistoitu – Internet Archive) FIFA. Viitattu 14.11.2008.
- ↑ Fernando Llorente debutó con la Roja ante Chile Marca. Viitattu 20.11.2008.
- ↑ Lista de los vientrés jugadores convocados para el Mundial de Sudáfrica 2010 20.5.2010. RFEF. Arkistoitu 10.11.2013. Viitattu 20.5.2010. (espanjaksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Fernando Llorenten esittely Athleticin sivustolla (englanniksi)
