Eppu Normaalia voi v�itt�� pelkk�� yhtyett� suuremmaksi ilmi�ksi. On jopa sanottu, ett� jos nyky��n keski-ik�inen ihminen ei muista v�hint��n puoltakymment� Eppu-kertos�ett�, h�n ei ole voinut viett�� 1980-lukua Suomessa. Niin l�htem�tt�m�n j�ljen b�ndi silloin teki suomalaisen mielenmaisemaan.
Vuonna 1976 punk-innostuksen huumassa perustettu Eppu Normaali on Suomen menestyksekk�impi� rockyhtyeit�. Se on tehnyt h�mm�stytt�v�n m��r�n hittej�, mutta osa pitk�n i�n salaisuutta piilee todenn�k�isesti siin�, ett� orkesteri on pit�nyt urallaan my�s taukoja, joista mittavin kesti yli kymmenen vuotta.
Eppu Normaalin alkuper�isess� kokoonpanossa vaikuttivat
Martti Syrj� (laulu) ja h�nen veljens�
Mikko "Pantse" Syrj� (kitara), n�iden kahden serkku
Aku Syrj� (rummut) sek�
Juha Torvinen (kitara) ja
Mikko Saarela (basso). Musiikillista linjaa innoitti ensisijaisesti punk ja punkista ensisijaisesti amerikkalainen
The Ramones.
Yksinkertainen, energinen ilmaisu oli t�ss� vaiheessa er��nlainen itsetarkoitus, joskin v�ltt�m�tt�myydest� tehtiin my�s hyve: b�ndi ei osannut soittaa kovinkaan kaksisesti, kuten vuonna 1978 ilmestynyt debyyttialbumi
Aknepop osoittaa. Toisaalta huomattava osa albumin vieh�tyksest� perustuu juuri kotikutoisuuteen, suoranaiseen amat��riyteen.
Mainittakoon muuten, ett� kotikutoisuus jatkui my�hemmin siten, ett� yhtye ei miss��n vaiheessa ottanut k�ytt��ns� ulkopuolista tuottajaa tai ��nitt�j��, vaan t�m�n puolen hoiti Pantse Syrj� (debyyttialbumin tosin tuotti Poko-yhti�n johtaja
Epe Helenius). Syrj�, joka oli aikoinaan opiskellut teoreettista fysiikkaa yliopistotasolla, osoittautui tarkaksi ja taitavaksi studiomieheksi, joka ty�sti yhtyeelle eritt�in tunnistettavan soinnin.
Vuonna 1979 ilmestynyt toinen albumi
Maximum Jee & Jee osoitti ensisijaisesti sen, ett� soitto- ja s�vellystaidot olivat kasvaneet ensilevyn j�lkeen huomattavasti. S�vellyksist� suurin osa oli Pantse Syrj�n, joka on ollut alusta alkaen yhtyeen musiikillinen johtaja: s�velt�j�, sovittaja, ��nitt�j�, miksaaja, tuottaja, kaikkien hittien tekij�. Suuri osa sanoitusvastuusta kuului alkuvaiheessa basisti Mikko Saarelalle, joka tuli tunnetuksi omalaatuisesta riimittelyst�, tahallisista "virheist�" kielenk�yt�ss�, nokkelanpuoleisesta huumorista ja yhteiskunnan ilmi�it� kommentoivasta otteesta. Saarela erosi yhtyeest�
Maximum Jee & Jee -albumin j�lkeen mutta jatkoi kuitenkin sanoittamista. H�nen tilalleen basistiksi tuli
Mikko Nevalainen.
Seuraavat kaksi albumia,
Akun tehdas (1980) ja
Cocktail Bar (1981) olivat yhtyeelle er��nlaista linjan hakemista. Alkuaikojen punk-kohkaus ei en�� innostanut niin paljon kuin ennen, mutta sen j�lkeisest� suunnasta ei viel� ollut t�ytt� selvyytt�. My�sk��n biisien tekeminen ei ollut erityisen luonteva prosessi, sill� Mikko Saarela l�hetti sanoituksensa s�velt�j� Pantselle, joka sitten ty�sti niist� biisej�; kontakti ei ollut siis kovin l�heinen. Onkin merkillepantavaa, ett� n�ilt� kahdelta levylt� ei varsinaisesti l�ydy hittej�.
1980-luvun alkuun kuuluivat my�s maineikkaat
Tuuliajolla-risteilyt, joihin osallistui Eppu Normaalin lis�ksi my�s mm. Hassisen Kone ja
Juice Leskisen yhtye. Tapahtuma ikuistettiin
Kaurism�en veljesten elokuvaan
Saimaa-ilmi�, ja pitk��n uinunut perinne her�tettiin 2000-luvulla henkiin ainakin kerran, kun Saimaata kiersiv�t muiden muassa
CMX,
51 koodia ja
Kotiteollisuus.
Mikko Saarela luopui sanoittamisesta
Cocktail Barin j�lkeen, ja vastuun otti laulaja Martti Syrj�. H�n joutui omien sanojensa mukaan isoveljens� Pantsen ankaraan tekstityskouluun, mutta tulokset olivat itse asiassa h�mm�stytt�v�n hyvi�. Vuonna 1982 ilmestyneen
Tie vie -albumin ensimm�inen kappale on
Murheellisten laulujen maa, yksi Eppujen suosituimmista biiseist� kautta aikojen, ja sen teksti on teknisesti valmista, sis�ll�llisesti oivaltavaa ja tavattoman rikasta suomalaista rocklyriikkaa. Paljon sen hienompaa sis��ntuloa Martti Syrj� ei kotoisen rocksanoittamisen kent�lle olisi voinut tehd�. Martti Syrj�st� kasvoi vuosien my�t� eritt�in taidokas ja merkitt�v� rocktekstitt�j�, ja h�nelle my�nnettiin Juha Vainio -palkinto vuonna 1997. Reino Helismaa -palkinto seurasi vuonna 2004.
Mutta mit� musiikilliseen linjaan tuli, niin se oli
Tie vie -albumilla viel� haussa, samoin kuin sit� seuranneella levyll�
Aku ja k�yh�t pojat (1983). On huomattavaa, ett� vaikka orkesteri oli alun perin perustettu punk-aallon hengess� nimenomaisena vastaiskuna mahtipontiseksi ja tyhj�np�iv�iseksi koetulle progeilmaisulle, niin
Tie vie- ja
Aku ja k�yh�t pojat -levyilt� l�ytyy ilmiselvi� kaikuja progressiivisesta rockista, jota my�s Eppujen j�senet olivat kaikesta p��tellen siis kuunnelleet.
Eppu Normaali on muuttunut viime vuosien aikana niin suureksi nimeksi ja niin merkitt�v�� liiketoimintaa py�ritt�v�ksi ilmi�ksi, ett� voi olla vaikea uskoa, ett� sen taloudellinen tilanne oli vuonna 1983 perin kehno.
Aku ja k�yh�t pojat -albumi menestyi suorastaan huonosti - niin huonosti, ettei osa yleis�st� edes tiennyt moisen albumin ilmestymisest�. Niinp� yhtyeen seuraavan levyn oli k�yt�nn�ss� menestytt�v�, tai muutoin edess� olisi todenn�k�isesti ollut lopettaminen.
Vuonna 1984 ilmestynyt
Rupisia riimej�, karmeita tarinoita menestyikin hyvin, ja se sis�lsi kolme suurta Eppu-hitti�:
Taivaassa perseet tervataan, Nyt reppuni jupiset riimisi rupiset ja
Pimeyden tango. J�lkik�teen voidaan my�s sanoa, ett� t�ll� levyll� Eppu Normaali l�ysi musiikillisen linjansa, jota se ei sen j�lkeen ole muuttanut. Pinnassa ovat kitarat, jotka soivat kuitenkin jo huomattavasti pehme�mmin kuin punk-aikoina; itse asiassa jopa niin pehme�sti, ett�
Dire Straits- ja
Steely Dan -vaikutteet ovat tarkalle kuulijalle p�iv�nselvi�. Harmoniamaailma perustuu yksinkertaisiin sointuihin, joita Pantse Syrj� kuitenkin panee varsin omintakeisiin j�rjestyksiin. Melodiat ovat tarttuvia, biisirakenteet suoraviivaisia.
Kahdeksas ihme (1985) jatkoi edelt�j�ns� viitoittamalla tiell�, joskin musiikki oli hioutunut entisest��n ja hitit olivat viel� suurempia.
Vuonna 85, Voi kuinka me sinua kaivataan ja
Kitara taivas ja t�hdet soivat ilmestymisvuonnaan k�yt�nn�ss� kaikkialla, ja ne ovat pysyneet tavattoman suosittuina kappaleina n�ihin p�iviin asti.
Valkoinen kupla (1986) ja
Imperiumin vastaisku (1988) sis�lsiv�t lis�� parilta aiemmalta albumilta tuttua Eppu-ilmaisua.
Valkoinen kupla -albumi oli tosin n�ist� levyist� iskelm�llisin ja omalla tavallaan lohduttomin. N�ilt� ajoilta ovat kotoisin muiden muassa hitit
Joka p�iv� ja joka ikinen y�, En saa mielest� sinua, Afrikka sarvikuonojen maa, Linnunradan laidalla ja
Baarik�rp�nen. Vuodet 1984-1988 olivat Eppu Normaalin kultakausi.
Yhtyeen historian toinen miehist�nvaihdos tapahtui
Imperiumin vastaiskun j�lkeen, kun basisti Mikko Nevalainen totesi saaneensa kyllikseen. H�nen tilalleen tuli
Sami Ruusukallio, joka debytoi albumilla
Historian suurmiehi� (1990). Basistin vaihtuminen ei kuulunut musiikissa kovinkaan suuresti, koska yhtyeen linja oli vakiintunut niin vahvasti ja musiikista vastasi edelleen Pantse Syrj�.
Historian suurmiehi� sis�lsi yhtyeen suurimpiin kuuluvan hitin
Tahroja paperilla.
Seuraavaa albumia
Studio Etana (1993) saatiin odottaa kolme vuotta, ja sen syntyprosessi oli orkesterille perin traumaattinen. Esimerkiksi kitaristi Juha Torvinen ei ole huolinut levy� kokoelmiinsa. Albumia tehtiin pitk��n, mutta kaikesta p��tellen ensisijaisesti siksi, ett� materiaalia ei tahtonut synty� eik� yhtyeell� ollut oikein tietoa siit�, miten sen syntymist� voisi edesauttaa. Martti Syrj�ll� oli ilmeisi� vaikeuksia tekstinteossa, ja h�n pyysikin apuun jopa Mikko Saarelaa, vuosien takaista Eppu-sanoittajaa.
Studio Etana tuli lopulta kauppoihin synkk�n�, hidastempoisena ja selv�sti edelt�j��ns� heikompana Eppu-albumina.
Sitten seurasi pitk� tauko, jonka kuluessa ehdittiin moneen kertaan mietti�, onko Eppu Normaali-yhtyett� en�� olemassakaan. Silt� kyll� julkaistiin muiden muassa kokoelmia ja livelevy, joiden menestys oli parhaimmillaan uskomattoman suurta, ja b�ndi teki silloin t�ll�in keikkojakin, muttei en�� aiempien vuosien kaltaisia mittavia kiertueita. Puheita hajoamisesta tai yhtyeen jatkosta orkesterin j�senet eiv�t suostuneet vahvistamaan suuntaan tai toiseen.
Vuonna 2004 k�vi ilmeiseksi, ettei Eppu Normaali ollut hajonnut, kun silt� ilmestyi levy
Sadan vuoden p��st�kin. Musiikillinen linja oli pysynyt edelleen aivan samana, mit� nyt pient� seestymist� oli yhdentoista vuoden aikana ehtinyt tapahtua. Kovin suuria hittej� paluualbumi ei sis�lt�nyt, mutta sit� seurannut kiertue oli tavattoman suosittu.
Vuonna 2007 ilmestyi yhtyeen toistaiseksi viimeisin albumi
Syv��n p��h�n, joka oli edelt�j��ns� nopeatempoisempi, duurivoittoisempi ja my�s tekstillisesti toiveikkaampi. Massiivisia hittej� ei t�lt�k��n levylt� l�ytynyt.
Eppu Normaali on noussut vuosien kuluessa er��nlaiseksi instituutioksi suomalaisessa rockissa. Se pystyy keikkailemaan suurimmilla mahdollisilla areenoilla, sen kappaleita soitetaan edelleen s��nn�llisesti radiossa eik� sen tarvitse tehd� mink��nlaisia kompromisseja suosionsa eteen. Yhtyeen menoon kriittisesti suhtautuvat voivat todeta, ettei yhtye ole kyennyt uusiutumaan sitten vuoden 1984, ett� se on lainannut hirvitt�v�n m��r�n ideoita muualta ja juuttunut pahasti omiin maneereihinsa. Ja ehk� juuri t�m� osoittaa, ett� kyse on instituutiosta: siit� esitet��n intohimoisia mielipiteit� puolesta ja vastaan, mutta kummatkaan eiv�t varsinaisesti heilauta yhtyett�.
