Polyfonia

Polyfoniseksi sanotaan moniäänistä musiikkia, jossa äänistä vähintään kaksi on itsenäisiä sekä rytminsä että melodiansa suhteen ^[1], eikä niitä voida selkeästi jakaa melodiaääneen ja sitä säestäviin ääniin. Polyfonian vastakohta on homofonia.

Katso myös

kontrapunkti

Lähteet

↑ Linnala, Eino. 1968. ("Itsenäisyys on kuitenkin käsitettävä suhteellisena, koska imitointi eli jäljittely on yksi tyylin keskeisiä keinovaroja.") Yleinen musiikkioppi 1. Jyväskylä: Gummerus. S. 274.

Aiheesta muualla

Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Polyfonia Wikimedia Commonsissa

Tämä musiikkiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.

[1] Linnala, Eino. 1968. ("Itsenäisyys on kuitenkin käsitettävä suhteellisena, koska imitointi eli jäljittely on yksi tyylin keskeisiä keinovaroja.") Yleinen musiikkioppi 1. Jyväskylä: Gummerus. S. 274.

[1]