Martin I
Martin I Humanisti tai Vanhempi (esp. Martín el Humano tai el Viejo); (1356 Girona, Katalonia – 31. toukokuuta 1410 tai Barcelona[1]) oli Aragonian kuningas vuosina 1395–1410 veljensä Juhana I:n jälkeen[2] ja Sisilian kuningas nimellä Martin II vuodesta 1409 lähtien.[3][4]
Suku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Martin oli Aragonian kuningas Pietari IV:n ja tämän kolmannen puolison, Sisilian prinsessa Eleonooran (1325–1375) toiseksi vanhin poika.[3][4][1] Hänen äidinisänsä oli Sisilian kuningas Pietari II (1304–1342) ja äidinäitinsä saksalainen prinsessa Elisabet Kärnteniläinen (1298–1352). Infante, prinssi Martinilla oli kolme sisarpuolta, sisar ja veli sekä yksi nuorempi velipuoli.
Hän avioitui vuonna 1372 María López de Lunan (k. 1406) kanssa, joka oli Lunan kreivi ja Segorben herra Lopen ja provencelaisen Brianda de Got'n tytär ja perijätär. Äidin puolella suvulla oli yhteyksiä paavi Klemens V:een. Martinille ja María de Lunalle syntyi neljä lasta, jotka kaikki kuolivat ennen isäänsä.[4]
- Martín nuorempi (s. 1374/1376–1409)
- Jaime (s. 1378), kuoli sylilapsena
- Juan (s. 1380), kuoli sylilapsena
- Margarita (s. 1384/1388), kuoli sylilapsena
Hän toimi isänsä Pietari IV:n sijaishallitsijana vuodesta 1380 lähtien Sisiliassa,[5] jolloin hän tosiasiallisesti käytti Sisilian kuninkaan arvonimeä. Sisilian aateliset vastustivat Martinia, eikä hän kyennyt saamaan saarta hallintaansa.[6]
Vanhemman veljen Juhana I:n kuoltua vuonna 1395 ilman miespuolista perillistä hän peri Aragonian kruunun, johon tuolloin kuului Sardinia.[4]
Kuningas
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Martin palasi Aragoniaan saatuaan Aragonian kruunun ja luovutti Sisilian pojalleen Martin nuoremmalle (1374–1409).[7] Näin sisilialaisille tunnustettiin autonomia, mikä käytännössä tarkoitti itsenäisyyttä ja Aragonian kanssa tehdyn valtioliiton purkautumista.[8]
Myös Aragonian puolella Martin kohtasi vastustusta. Martinin matkatessa Sisiliasta mantereelle, Foix’n kreivi Mathieu kieltäytyi hyväksymästä Pietari IV:n testamenttia ja julistautui kruununtavoittelijaksi. Vaatimuksia tehostaakseen hän aloitti raivoisan kapinan, mutta joutui kuitenkin pian palaamaan omille tiluksilleen. Matkansa aikana kesällä 1397 Martin vieraili Avignonissa vastapaavi Benedictus XIII:n luona ja lupasi tälle täyden tukensa.[9][4] Kun Ranskasanoutui irti kuuliaisuudesta vastapaaville ja lähetti joukkoja Avignoniin, Martin vastasi lähettämällä laivastonsa Benedictuksen avuksi ja kirkollinen hajaannus jatkui.[10]
Hän saapui Zaragozaan vuosi kruunun perimisen jälkeen, vannoi uskollisuudenvalan ja valmistautui kruunajaisiinsa seuraavana vuonna 1398, samaan aikaan kun hänen poikansa Martin nuorempi kruunattiin Sisilian kuninkaaksi. Hänen kruunajaisiaan jouduttiin kuitenkin lykkäämään vuoteen 1399 asti, jolloin niitä vietettiin ennennäkemättömän loistokkaasti, ja yksityiskohdat ovat hyvin tiedossa: Aljaferían palatsin pääpiha oli koristeltu seinävaatteilla, ja kuumuuden suojaamiseksi yläpuolelle ripustettiin suuria keltaisia ja punaisia purjeita, joissa oli Aragonian kuninkaallinen vaakuna. Kuningas otti kruunun ja kruunasi itse itsensä, otti käteensä valtikan ja valtakunnanomenan.[4]
.jpg)
Perintö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Martin I:n poika, Sisilian kuningas Martin nuorempi sai Sisilian rauhoitettua, mutta kuoli Gagliarissa Sardiniassa 25. heinäkuuta 1409 ilman elossa olevia laillisia perillisiä. Hän oli vuonna 1391 avioitunut pikkuserkkunsa, Sisilian kuningatar Marian (k. 1402) kanssa, heille syntyi poika, joka kuoli samana vuonna kuin äitinsäkin. Vuonna 1403 hän avioitui Navarran prinsessa Blankan kanssa, liitosta ei syntynyt lapsia.[7]
Tämä aiheutti kiivaan taistelun tulevasta vallanperimyksestä, sillä Martin I vanhemmalla ei ollut muita laillisia perillisiä ja pian kävi ilmi, ettei Aragonian ylhäisö hyväksyisi kruunun antamista aviottomalle pojanpojalle, Lunan kreivi Fredericolle (n. 1401–1438). Uuden perillisen syntymän toivossa 53-vuotias kuningas avioitui vuoden 1409 syyskuussa 14-vuotiaan serkkunsa Maria Margarita de Pradesin[4] (1388/1395–1429) kanssa, joka oli Entençan paroni Pedro de Aragonin ja Juana de Cabreran tytär; lyhyeksi jäänyt liitto oli lapseton. Myös vastapaavi Benedictus XIII otti voimakkaasti kantaa kruununperimykseen saadakseen itselleen mieluisan ehdokkaan kuninkaaksi.[11]
Martin I:n kuollessa 31. toukokuuta 1410 hänelle ei kuitenkaan ollut syntynyt perillistä, eikä hän myöskään ollut tehnyt selkeää päätöstä monien mahdollisten perijäehdokkaiden väliltä. Kahden vuoden interregnumin, riitelyn ja taistelun jälkeen yhdeksänmiehinen komitea valitsi 28. kesäkuuta 1412 kuninkaaksi Martinin sisaren, Kastilian kuningatar Eleonooran (1358–1382) ja Kastilian kuningas Juhana I:n pojan Fernando de Antequeran,[12] joka tuli hallitsemaan nimellä Ferdinand I vuosina 1412–1416.[13][4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- O´Callaghan, J.F.: A history of Medieval Spain. United Kingdom: Cornell University, 1975. ISBN 0-8014-0880-6 (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 Martin (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 10.10.2023.
- ↑ O´Callaghan, s. 682
- 1 2 Martin king of Aragon and Sicily | Medieval Ruler, Conqueror, Patron of Arts | Britannica Encyclopædia Britannica.
- 1 2 3 4 5 6 7 8 Reyes de Aragón. Gobierno de Aragón Portal del Gobierno de Aragón. Viitattu 26.4.2026. (espanjaksi)
- ↑ O´Callaghan, s. 529
- ↑ O´Callaghan, s. 535
- 1 2 Martin I king of Sicily | King of Aragon, Reformer, Patron of Arts | Britannica Encyclopaedia Britannica.
- ↑ O´Callaghan, s. 530
- ↑ O´Callaghan, s. 539. Vuonna 1394 vastapaavi Klementius VII oli kuollut ja skisma jatkui, kun Avignoniin kokoontuneet kardinaalit valitsivat paaviksi aragonialaisen Pedro de Lunan, joka otti nimekseen Benedictus XIII. Paavi kuului samaan aatelissukuun kuin kuningas Martinin vaimo Maria de Luna.
- ↑ O´Callaghan, s. 540
- ↑ O´Callaghan, s. 542
- ↑ O´Callaghan, s. 544
- ↑ O´Callaghan, s. 545
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
