Kerrostuma
Kerrostuma on maan sisässä olevaa maa-ainesta, joka on suunnilleen samanlajista ja levittäytyneenä levymäisesti laajelle alueelle. Kerrostumat muuttuvat kiveksi maan sisällä paineessa tai kuumuudessa. Kerrostumat näyttävät sivusta katsottuna raidoilta, jotka erottuvat toisitaan esimerkiksi värinsä, vaaleutensa tai rakeisuutensa takia. Kerrostumia tutkitaan muun muassa stratigrafiassa. Maaperän kerrostumien ikää on tutkittu 1700-luvulta lähtien. Kerrostumia tutkimalla on selvitetty, millaiset olosuhteet ovat vallinneet kunakin aikakautena milläkin osalla maapalloa. Keerostumat ovat syntyneet laavasta, syvällä maankuoressa syntyneistä syväkivistä ja erilaisista mineraaleista ja ne ovat voineet kerrostua kivettymällä tai iskostumalla, diageneesin kautta. Erilaisten Vanhempien ja nuorempien kerrostumien välissä on joskus selvä raja, joka on epäjatkuvuuspinta. Stromatoliiteista muodostuneet kerrostumat voivat olla osittain vaaleita ja osittain tummia.[1]
Kerrostumat voivat syntyä joko maalla tai vedessä. Maalla ne voivat syntyä esimerkiksi tuulen kuljettamasta maa-aineksesta tai biologisessa systeemissä kerrostuvasta eloperäisestä aineesta, kuten soiden turve. Vedessä, yleensä meressä, syntyneet kerrostumat ovat syntyneet sedimentaation tuloksena veteen päätyneestä maa-aineksesta tai vedessä eläneiden eliöiden jäänteistä, kuten esimerkiksi piilevien kuorista. Muun muassa luoliin kulkeutuneesta aineksesta, kuten karikkeesta voi syntyä turvetta ja myös eläinten jäänteistä voi syntyä luolissa kerrostumia.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Jussi S. Heimonen, Elina Lehtonen: Suomen Muinaiset tulivuoret, s. 22,23,31,110. Gaudeamus, 2024. ISBN 978-952-345-252-7
- ↑ Aimo Kejonen, Tuomo Kesäläinen, Sakari Kielosto,Seppo I. Lahti, Veli-Pekka Salonen: ”Eloperäiset luolakerrostumat”, Suomen luolat, s. 38. Salakirjat, 2015. ISBN 978-952-5774-80-1
