Joukko Euroopan unionin vanhoja dinosauruksia houkutteli Paavo Lipposen keväällä ehdolle Euroopan presidentiksi. Toukokuussa Lipposen puhelin soi.
- Minulle soitettiin Euroopasta. Soittaja, itse merkittävä eurooppalainen persoona kertoi, että heitä on useita, Lipponen paljasti ehdokkuutensa taustaa.
Lipponen ei kerro, kuka soitti, mutta ensimmäisten tukijoiden joukossa oli entinen EU:n komission puheenjohtaja, ranskalainen Jacques Delors. Lipposen takana oli myös toinen komission entinen puheenjohtaja, italialainen Romano Prodi.
Loppusuoralla Lipponen kertoo saaneensa tukea muun muassa Ranskan oppositiossa olevilta sosialisteilta.
Lipponen sanoi saaneensa arvokasta tukea myös Suomen hallitukselta ja presidentiltä, mutta kiitosruusuissa oli pieni piikki.
- Voi olla tietysti niin, että hallituksessakin vähitellen nähtiin, että minun ehdokkuuteni on todellinen, että sitä ei ole poimittu vain lehdestä, Lipponen aprikoi.
Lipposen tukijoita yhdisti Britannian entisen pääministerin Tony Blairin ehdokkuuden torjuminen.
Lipposen kannattajat halusivat EU:lle mieluummin yhteistyöhakuisen puheenjohtajan kuin korkean profiilin vahvaa presidenttiä. Näinhän valinnoissa lopulta kävi, mutta europuolueiden paketissa demari Lipponen hävisi keskustaoikeiston Herman van Rompoylle.
Eurodemarit asettivat ulkoministerin ja komission varapuheenjohtajan tehtävän etusijalle.
Eurodemareilla oli kuitenkin suuria vaikeuksia löytää kaikille sopivaa ulkoministeriehdokasta, ja Lipponen odotti loppuun saakka kulisseissa, jos nimityspaketti olisi mennyt uusiksi.
Lippos-kortti oli koko ajan valmiina myös pääministeri Matti Vanhasen hihassa, mutta pelin paikkaa ei lopulta avautunut..
Puolen vuoden seikkailu EU:n nimityspelissä jätti Lipposen mukaan kuitenkin mukavan olon.
- Minulle tämä oli jonkinlainen Indiana Jones - The Last Crusade. En haaveile enää uusista tällaisista retkistä, mutta tämä kyllä kannatti ja oli hieno kokemus, Lipponen kuvailee tuntojaan.
