Tampereen Nekalassa Jyri Rastaan kodin boheemista kellarikerroksesta käy kolina.
Taiteilija siirtää kuntopyörää taiteen edestä, jotta saa valaistua teokset oikein.
Kaikesta huokuu spontaani itse tekemisen ilo.
Rastaan uusin työ, Lentävä majakka -patsas, on valaistu ledeillä sisältäpäin. Tässä testaillaan hahmon päänsisäistä valaistusta. Kuva: Jani Aarnio / Yle
Töiden esittelyyn uppoutunut Rastas ei ensimmäiseen tuntiin puhu palkinnosta sanaakaan.
– Ei siitä tarvitsekaan puhua, mutta onhan se kohtuu iso rispekti. Todiste siitä, että olen olemassa. Jos tämä palkinto tuo ITE-taidetta esille, niin se on hieno juttu.
Maaseudun Sivistysliiton ITE-taiteen tunnustus jaettiin nyt seitsemättä kertaa. Rastaan teoksia tulee näytteille kesällä Hämeenlinnassa.
Tällainen on Rastaan teos Omakuva omakuvasta.
90-luvulla Tampereelle muuttaneen taiteilija Rastaan urapolku on ollut kirjava. Hän on toiminut akatemiatutkijana muun muassa Turun yliopistossa, geologina ja kirvesmiehenä.
Ennen taiteilijan uraa Rastas saattoi lomalla rentoutua tekemällä mosaiikkilattian. Se oli lepoa normityöstä.
Rastas on ollut taiteilija, eli oman kuvailunsa mukaan vapaaherra, vuodesta 2020.
Käsityötaitojen opettelu on ollut hänen mielestään mahtavaa.
– Se on palkitsevaa, kun joudut ensin itse miettimään ratkaisut, ja jälkikäteen huomaat jonkun ammattilaisen tekevän samoin. Ammattilaiset ei hosu.
Tekniikoihin Rastas hakee neuvoa Youtuben opetusvideoista, mutta muuten some ei taiteilijaa inspiroi. ITE-taiteilijan luovuus kumpuaa pikemminkin suuresta harmituksesta ja nykymaailman vääryyksistä.
Teoksista löytää yhtymäkohtia maailmanpolitiikkaan. Rastaan taide on piikittelevää, mutta toiveikasta.
Inspiraatio sinällään positiiviseen Kukkamopomies-teokseen on turhautuminen.
Teen taidetta jotta saan päähän tilaa, kuvia ulos.
Jyri Rastas
Rastaan kellarista löytyy kaikki tarvittava. Ainoa, minkä perään hän haikailee, on lasiuuni. Sellaisen omistaminen ei taiteilijan mielestä olisi kuitenkaan energiapoliittisesti oikein. Kuva: Jani Aarnio / Yle
