Viestintäkonsultti Jussi Eronen yllätettiin viime talvena täysin työpaikallaan viestinnän suunnittelutoimistossa: muutosneuvottelut eli perinteiseltä nimeltään yt-neuvottelut päättyivät ja hänet irtisanottiin.
Eronen ei jäänyt surkuttelemaan, vaan julkaisi nopeasti Facebookissa ja Linkedinissä halunsa erilaisiin tehtäviin.
Eronen olisi voinut esitellä osaamistaan myös perinteisesti soittamalla tai viestittämällä, mutta hän piti kahvittelua toimivampana tapana.
Hän kutsui kahville itseään kiinnostavien yritysten pomoja.
– Oikeastaan kaikki suhtautuivat myönteisesti. Tapaamiset järjestyivät ja keskustelut olivat mielenkiintoisia niidenkin osalta, joilla ei varsinaista työtä ollut tarjotakaan, Eronen sanoo.
– Tapaaminen kasvokkain on tehokas ja epämuodollinen tapa päästä tutustumaan ihmiseen.
Kahvihetkissä ei jaariteltu, vaan Eronen meni nopeasti asiaan. Hän kartoitti tarpeita kahvikumppanin organisaatiossa: löytyisikö sieltä ongelmia, joihin hän voisi tuoda ratkaisun.
– Yleensä työnantajilla on aina joku ongelma, joka pitää ratkaista. Piilotyöpaikkoja on valtavasti ja tekemätöntä työtä, mutta ei ole ehditty esimerkiksi laittaa työpaikkaa hakuun. Tällä tavalla niitä voi löytää.
Kahvilla ohituskaistalle
Päämäärätietoinen kahvittelu mahdollisten työnantajien kanssa on osoittautunut tehokkaaksi keinoksi löytää uusi työpaikka itselle nopeasti ja edullisesti. Eikä kahvittelemalla huku satojen työpaikkahakemusten mereen.
Kahvittelu on näppärä ohituskaista kilpailussa vähistä työpaikoista.
– On pelkästään hyvä, että olet oikeasti niin aktiivinen, että pyydät työnantajaehdokkaita kahville, kannustaa entinen työministeri, äsken tehtävässään aloittanut Kouvolan monialaisen työllistämisen päällikkö Jari Lindström.
Eronen ehti lähettää myös pari normaalia työpaikkahakemusta, mutta ne eivät johtaneet mihinkään.
– Perinteiset rekrytointiprosessit voivat kestää kuukausia ja lopulta voit olla 200 hakijan joukosta just se kakkonen.
Sen sijaan kahvittelu natsasi nopeasti, kun hän istahti kahville viestintäyritys Kreabin toimitusjohtajan Mikael Jungnerin kanssa. Kreabille ei oltu palkkaamassa ketään, vaan Eronen löysi kahvikupin äärellä yritykselle tarpeen, johon hän oli vastaus.
– Kemiat loksahtivat kohdalleen. Heillä oli tarvetta osaamisesta, jota minulla oli, Eronen kertoo.
Nyt hänen tekee Kreabilla strategista viestintää, kriisiviestintää ja valmennuksia.
Mahdoton hakemusvyöry
Jungner saa kahvikutsuja viikoittain työnhakijoilta. Valtaosaan hän vastaa myöntävästi: paljon kyvykkäitä ihmisiä on nyt vapaana vailla työtä. Sieltä voi löytyä sopiva.
– Suurin osa meidän porukasta on palkattu kahvittelun kautta, Jungner kertoo.
Avoimen paikanhaun ongelma on Jungnerin mielestä satojen hakemusten vyöry.
– Niiden läpikäynti on vaan mahdotonta. Sen takia hakemusmenettelyä on turha käyttää.
Suorahaku headhunterin eli rekryfirman kautta toimii Jungnerin mielestä ihan hyvin, mutta maksaa helposti kymppitonneja.
Niinpä Kreabilla suositaan kahvirekrytointia, varsinkin kun osumatarkkuus on Jungnerin sanoin ollut yllättävän hyvä, hutipestauksia on ollut harvoin.
Jungnerin mukaan kahvitapaamisen etu on rentous. Kahvikupin äärellä, rennoissa vaatteissa on helppo karistaa roolit ja tavata ”ihan vaan omana itsenään”.
– Rekrytilanteiden suurin ongelma on se, että niissä työnantaja näyttelee maailman parasta työpaikkaa ja työnhakija näyttelee jotain, minkä kuvittelee kiinnostavan työnantajaa. Kaikki tällainen vie harhaan, Jungner painottaa.
– Olennaista on kertoa vahvuudet ja heikkoudet molemmin puolin, ja sitten mietitään voisiko tästä syntyä jotain.
Kahvi jättää muistijäljen
Helsinkiläinen Kati Saari jäi viime keväänä työttömäksi toimitusjohtajan pestistä. Myös hän kokeili kahvikutsumetodia.
Saari räätälöi kutsuviestinsä aina ajatuksella ”mitä hyötyä minusta voisi olla juuri sinulle”. Hän painotti, että vartti, puoli tuntia riittää.
Saari olisi voinut soittaa asiansa, mutta nokakkain tapaamisessa on selkeä etunsa.
– Jään paremmin mieleen. Joku on tutkinut, että kymmenen prosenttia kommunikaatiosta on sanoja. Puhelimessa et näe, kuinka käteni viuhtovat, kuinka nojaudun eteenpäin, kuinka silmät välähtävät tai kuinka hymyilen jollekin ajatukselle, Saari kuvaa.
Tapaamisesta jää aina muistijälki. Se auttoi Saarta lopulta saamaan uuden työpaikan – muutaman mutkan kautta. Kahvilla ollut vinkkasi hänestä eteenpäin, ja niin paikan saanti lähti etenemään.
Kaikkiaan kahvitapaamisia ehti kertyä parikymmentä.
– Join kahveja koko kesän, ja keltaiset lehdet olivat jo puissa, kun löysin nykyisen työnantajani.
Nyt hän työskentelee myyntijohtajana kirjakustantaja Innolla.
Onko sinulla meille juttuvinkki? Voit lähestyä toimitusta luottamuksella. Halutessasi voit olla yhteydessä myös sähköpostitse osoitteeseen [email protected]. Luemme kaikki yhteydenotot, mutta emme pysty takaamaan jokaiselle henkilökohtaista vastausta.
