Falklandinsaaret
| Falklandinsaaret |
|
|---|---|
 lippu |
 vaakuna |
 Falklandinsaarten sijainti |
|
| Valtiomuoto | Britannian merentakainen alue |
| Kuningas Kuvernööri |
Charles III Alison Blake[1] |
| Toimitusjohtaja | Andy Keeling[2] |
| Pääkaupunki | Port Stanley |
| Pinta-ala | |
| – yhteensä | 12 173 km² [3] (sijalla –) |
| – josta sisävesiä | 0 |
| Väkiluku (2023) | 3498 (sijalla 226) |
| – väestötiheys | 0,26 as. / km² |
| Viralliset kielet | englannin kieli |
| Valuutta | Falklandin punta¹ (FKP) |
| BKT (–) | |
| – yhteensä | 75 milj. USD (sijalla –) |
| – per asukas | 25 000 USD |
| HDI (–) | – (sijalla –) |
| Aikavyöhyke | UTC−3 |
| – kesäaika | ei käytössä |
| Itsenäisyys – Julistettu – Tunnustettu |
|
| Lyhenne | |
| Kansainvälinen suuntanumero |
+500 |
| Tunnuslause | Desire the right (suom. Halua sitä mikä on oikein) |
|
¹Sidottu punnan arvoon |
|
Falklandinsaaret (engl. Falkland Islands, esp. Islas Malvinas) on Yhdistyneelle kuningaskunnalle kuuluva saaristo eteläisellä Atlantilla vajaa 500 kilometriä Etelä-Amerikan rannikolta. Myös Argentiina vaatii saaria itselleen[4], ja niiden hallinnasta käytiin kaksi kuukautta kestänyt Falklandin sota vuonna 1982.[5]
Maantiede
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saaret sijaitsevat 483 kilometrin päässä Etelä-Amerikan mantereesta. Saaristo koostuu kahdesta pääsaaresta, Itä- ja Länsi-Falklandista, sekä 200 pienestä saaresta.[3] Itä- ja Länsi-Falklandin jälkeen saarista kolmanneksi suurin on Weddellinsaari. Pinnanmuodoltaan saaret ovat mäkisiä.[3]
Tammikuun keskilämpötila Port Stanleyssä on +9 °C ja heinäkuun keskilämpötila +2 °C.[6] Saaret sijaitsevat kylmällä vyöhykkeellä.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Arkeologisten löytöjen perusteella jotkin Etelä-Amerikan intiaanit ovat muinaisuudessa vierailleet Falklandinsaarilla, mutta varsinaisesta intiaaniasutuksesta saarilla ei ole todisteita. New Islandilta on löydetty jäänteitä, joiden perusteella saarella vierailtiin useaan otteeseen vuosien 1275–1420 aikana. Etelä-Amerikan alkuperäisasukkaat eivät ilmeisesti viettäneet saarella pidempää aikaa kerralla.[7]
Eurooppalaiset löytöretkeilijät näkivät Falklandinsaaret 1500- ja 1600-lukujen aikana ja piirsivät ne maailmankartalle. Ensimmäiseksi eurooppalaiseksi, joka väitetysti teki näköhavainnon saarista, mainitaan englantilainen löytöretkeilijä John Davis vuonna 1592 Desire-aluksellaan. Ensimmäisen varman näköhavainnon saarista teki alankomaalainen Sebald de Weerdt vuonna 1600, ja saaria alettiin tämän jälkeen esittää alankomaalaisissa kartoissa. Englantilainen John Strong oli ensimmäinen henkilö, jonka tiedetään nousseen maihin vuonna 1690.[8][9]
Saarten nimen alkuperä liittyy varakreivi Falklandiin, joka vaikutti Englannin amiraliteetissa. Vuonna 1690 saarten välistä kulkeva salmi nimettiin Falklandinsalmeksi kyseisen varakreivin mukaan.[10]
Ranskalainen Louis Antoine de Bougainville lähti Ludvig XV:n valtuuttamana asuttamaan Falklandinsaaria, ja hän perusti Itä-Falklandille Port St Louisin ja julisti 5. huhtikuuta 1764 saaret kuuluvaksi Ranskalle. Espanja vastusti Ranskan toimia ja osti lopulta vuonna 1767 oikeudet saareen. Britti John Byron oli 12. tammikuuta 1765 julistanut Yrjö III:n puolestan saaret Britannian omistukseen ja perustanut tietämättään Ranskan toimista Port Egmontin.[11]
Britannia ja Espanja ajautuivat lähes sotaan Falklandinsaarten omistuksesta. Juan Ignacio de Madariagan johtamat joukot ajoi vuonna 1770 Buenos Airesin kapteenikenraalin käskystä britit Port Egmontista. Tämä hermostutti Britannian, ja pitkien keskustelujen jälkeen Espanja palautti tukikohdan Britannialle. Britit vetäytyivät saarelta vain kolme vuotta myöhemmin ja espanjalaiset 1811.[11]
Argentiinan edeltäjä Río de la Platan yhdistyneet provinssit lähetti Falklandinsaarille aluksen, jonka kohtaja julisti 6. marraskuuta 1820 saaret kuuluvan valtiolle. Hampurilaislähtöinen kauppias Luis Vernet sai 1826 tehtäväkseen perustaa Falklandille asutuksen. Hänestä tuli kaksi vuotta myöhemmin saarten kuvernööri, ja 1829 Buenos Airesin hallitus väitti sen perineen Espanjan vaatimuksen saarista.[11] Yhdysvaltalainen sota-alus USS Lexington tuhosi 1831 argentiinalaisen asutuksen, kun paikalliset olivat pidättäneet kolme yhdysvaltalaista alusta hylkeenpyynnin takia.[8]
Britannia lähetti 1830-luvulla kaksi alusta takaamaan maan edut Falklandinsaarilla. HMS Clion kapteeni J. J. Onslow kertoi 2. tammikuuta 1833 saavuttuaan saarille paikallaolleille muutamille argentiinalaissotilaille Britannian suverniteetista saarilla. Hän nosti seuraavana päivänä Britannian lipun salkoon Itä-Falklandin rannalla.[11] Seuraavina vuosikymmeninä brittiläiset kolonialistit asuttivat saaret. Britannia asetti 1841 saarille kuvernöörin, ja vuonna 1885 saarilla asui 1 800 ihmistä.[8]
Falklandinsaarten kysymys siirtyi toisen maailmansodan jälkeen Yhdistyneille kansakunnille, ja saarten asemasta keskusteltiin muun muassa dekolonisaation erityiskomiteassa.[8]
Falklandin sota 1982
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Falklandin sota sai alkunsa, kun Argentiinan sotilasjuntta miehitti saaret maaliskuussa 1982. Juntta toivoi että kansallishenki tukee sen tavoitteita saavuttaa valta-asema saarilla. Samalla kuitenkin talousvaikeudet horjuttivat tätä pyrkimystä. Tilanteen diplomaattinen sovittelu epäonnistui, ja Britannian silloinen pääministeri Margaret Thatcher lähetti brittien armeijan vastaiskuun. Lyhyen mutta kiivaan meri-, ilma- ja maasodan jälkeen saaret palautuivat brittien hallintaan. Sodan jälkeen saarten maastossa oli suuri määrä raivaamattomia jalkaväkimiinoja.[12] Viimeiset sodanjälkeiset miinat raivattiin hankkeessa, joka alkoi vuonna 2009. Saaret julistettiin miinoista vapaiksi 10. marraskuuta 2020.[13]
Argentiina vaatii Falklandinsaaria yhä itselleen. Se on toistuvasti ottanut asian esille YK:ssa ja käynyt myös diplomaattisia keskusteluja Britannian kanssa. Virallisia neuvotteluita saarten kohtalosta ei kuitenkaan ole aloitettu. Argentiina on luvannut, ettei se enää yritä ratkaista aluekiistaa sotilaallisin keinoin.lähde?
Sodan jälkeen Britannia on vahvistanut Falklandinsaarten puolustusta ja toteuttanut infrastruktuurihankkeita. Turismi on vahvistunut saarten elinkeinona. Vuodesta 1983 alkaen saarelaisilla on ollut täydet Britannian kansalaisoikeudet. Saarten voimassa oleva perustuslaki on vuodelta 1985.lähde?
Politiikka
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toimeenpanovallan taustalla on Britannian kuningas, jonka edustajana toimii kuvernööri. Vuonna 1985 säädettiin saarille perustuslaki. Sen mukaan joka neljäs vuosi valitaan kahdeksan lakiasäätävää edustajaa. Nämä valitsevat keskuudestaan kolme toimeenpanevaan neuvostoon. Toimeenpanevan neuvoston tehtävänä on kuvernöörin neuvominen. Toimeenpanevassa neuvostossa on edellä mainittujen lisäksi viisi jäsentä ja taloussihteeri.
Lakiasäätävässä neuvostossa on kymmenen jäsentä, taloussihteeri ja kahdeksan lakiasäätävää edustajaa. Sen puhemiehenä toimii kuvernööri. Poliittisia puolueita ei ole.[14]
Saarten puolustuksesta vastaa Yhdistynyt kuningaskunta. Saarten asukkaat ovat lähes kaikki brittejä. He saivat kansalaisuuden 1. tammikuuta 1983 kansalaisuuslain myötä.
Saarten kautta hallinnoidaan myös Britannialle kuuluvia Etelä-Georgiaa ja Eteläisiä Sandwichsaaria. Ne sijaitsevat lähellä Eteläistä jäämerta yli tuhannen kilometrin päässä Falklandinsaarista. Nämä saaret, joilla ei ole varsinaista pysyvää asutusta, kuuluivat ennen vuotta 1985 suoraan osaksi Falklandinsaarten kruununsiirtomaata. Aikaisemmin siihen luettiin kuuluviksi myös Eteläiset Orkneysaaret ja Eteläiset Shetlandinsaaret[15], mutta koska nämä sijaitsevat 60. eteläisen leveyspiirin eteläpuolella, ne kuuluvat nykyisin Antarktiksen sopimuksen piiriin.[16]
Isossa-Britanniassa Falklandinsaaria, siinä missä kaikkia muitakin merentakaisia alueita, edustaa maan hallituksessa oma ministeri. Vuonna 2024 tässä virassa toimi Stephen Doughty.[17]
Poliittinen status
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Falklandinsaarten kansainvälinen asema
Vuonna 2001 Britannian pääministeri Tony Blair vieraili saarilla ensimmäisenä pääministerinä sitten vuoden 1982 sodan. Argentiinan presidentti Néstor Kirchner ilmoitti puheessaan Falklandin sodan 22. vuosipäivänä saarien olevan vielä kerran osa Argentiinaa.
3. tammikuuta 2007 Argentiinan ulkoministeriö vaati Britanniaa neuvotteluun Falklandin saarten saamisesta Argentiinan hallintaan. Ministeriö piti käsittämättömänä, ettei Britannia suostu edes keskustelemaan aiheesta. YK ja Amerikan valtioiden järjestö OAS ovat kehottaneet maita käynnistämään kahdenväliset neuvottelut saarten asemasta.
Maaliskuussa 2013 Falklandinsaaret järjesti kansanäänestyksen kuulumisestaan Britanniaan. Äänestysprosentti oli 92, ja lähes 99 prosenttia äänestäneistä tahtoi Falklandinsaarten kuuluvan jatkossakin Britanniaan. Argentiina ei tunnustanut äänestyksen tulosta. Äänestyksen toivottiin lopettavan kiistan Argentiinan ja Britannian välillä.[18][19]
Huhtikuussa 2026 ilmi tuli Yhdysvaltain puolustusministeriön sisäinen viesti, jossa kyseenalaistettiin Britannian oikeus hallita Falklandinsaaria. Taustalla oli Donald Trumpin hallinnon kitkeryys siitä, ettei Britannia tahtonut tukea Yhdysvaltoja sen Iranin vastaisessa sodassa. Myöhemmin Yhdysvaltain ulkoministeriöstä todettiin, että maa pysyy puolueettomana Britannian ja Argentiinan välisessä kiistassa. Myös Argentiina reagoi tilanteeseen: ulkoministeri Pablo Quirno kertoi, että maa haluaa jatkaa neuvotteluja Britannian kanssa. Britannian pääministeri Keir Starmerin tiedottaja puolestaan vastasi, että Falklandinsaaret kuuluvat Britannialle.[20]
Talous
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suurimmat elinkeinot ovat kalastus ja maatalous. Alueet Port Stanleyn ulkopuolella ovat käytännössä kokonaan lammastilojen käytössä. Tilakoot vaihtelevat ja niitä omistavat sekä saarelaiset että ulkopuolisetkin.[8] Saarilla on käytännössä täystyöllisyys ja monilla on virallisesti useampi työ.[21]
1990-luvun alussa Falklandinsaarten aluevesiltä löytyi öljyä.[8] Potentiaalisia öljykenttiä on kaksi: pohjoinen sekä eteläinen ja itäinen.[22]
Saarten virallinen valuutta on Falklandin punta, joka on sidottu Englannin punnan arvoon. Englannin puntia otetaan virallisesti vastaan Falklandin puntien puutteessa. Monet matkailualan yritykset ottavat vastaan myös euroja ja Yhdysvaltain dollareita.[23]
Väestö ja kulttuuri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 2023 saarten väkiluku oli 3498. Virallisesti kaikki asuvat maaseudulla. Syntyvyys saarilla on ollut koko 2000-luvun ajan melko tasaisesti 1,5–1,7 lasta naista kohden.[24] Suurin osa saarelaisista on taustaltaan englantilaisia, jotka voivat jäljittää sukuhistoriansa vuonna 1833 tai sen jälkeen saapuneisiin siirtolaisiin.[25]
Saarten kansalliskieli on englanti ja 99 % asukkaista puhuu sitä äidinkielenään.[25] Perusopetus on ilmaista ja yli 16-vuotiaat saarelaiset pääsevät paikallishallinnon kustantamana ulkomaille. Ulkomaille lähteneistä opiskelijoista noin 85 % palaa takaisin saarille.[21]
Port Stanley on saarten kulttuurielämän keskus. Siellä on esimerkiksi saarten historiaa käsittelevä museo. Suosittuja vapaa-ajanviettomuotoja ovat muun muassa kalastus ja ratsastus.[8] Vuosittain maaliskuussa järjestettävä Stanleyn maraton, joka on maailman eteläisin AIMS:n sertifioima maraton.[26][27] Ainoa saarilla toimiva sanomalehti on Pinguin News, joka ilmestyy perjantaisin.[28]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Calvert, Peter: Sovereignty and the Falklands Crisis. International Affairs, kesä 1983, 59. vsk, nro 3, s. 405-413. Oxford University Press. JSTOR. Viitattu 7.5.2026. (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Change of Governor of the Falkland Islands: Alison Mary Blake CMG gov.uk. 14.3.2022. Viitattu 12.9.2022. (englanniksi)
- ↑ Andy Keeling: New Chief Executive to arrive in the Falklands next week MercoPress. 23.3.2021. Viitattu 12.9.2022. (englanniksi)
- 1 2 3 Geographica maailmankartasto: maanosat, maat, kansat, s. 445. Almagest OY, 2008. ISBN 978-3-8331-4130-0
- ↑ Britain and Argentina both claim rights to Falkland Islands seabed The Telegraph. 24.4.2009. Viitattu 15.2.2019. (englanniksi)
- ↑ Falklandin sota käytiin vuonna 1982 Yle Uutiset. 2.4.2012. Viitattu 24.3.2026.
- ↑ FALKLAND ISLANDS CLIMATE. Weather, Temperature, Rainfall: when to go to Falkland Islands colonialvoyage.com. Arkistoitu 19.8.2009. Viitattu 24.3.2026. (englanniksi)
- ↑ Hager, Julia: Human prehistoric evidence found in the Falkland Islands 29.10.2021. Polar Journal AG. Viitattu 7.5.2026. (englanniksi)
- 1 2 3 4 5 6 7 Falkland Islands Encyclopedia Britannica. 27.4.2026. Viitattu 7.5.2026. (englanniksi)
- ↑ Calvert, s. 405.
- ↑ Our history 2026. Falkland Islands Government. Viitattu 29.4.2026. (englanniksi)
- 1 2 3 4 Calvert, s. 406–407.
- ↑ Falklands mine removal 'possible' BBC News. 29.1.2008. Viitattu 29.1.2008. (englanniksi)
- ↑ Falklands finally landmine free thanks to UK-funded team GOV.UK. Viitattu 10.11.2020. (englanniksi)
- ↑ Falkland Islands profile BBC News. 13.6.2012. Viitattu 29.4.2026. (englanniksi)
- ↑ ”Falklandin saaret”, Otavan iso Fokus, 2. osa (Em–Io), s. 787. Otava, 1973. ISBN 951-1-00272-4
- ↑ British Antarctic Territory Britannica. Viitattu 8.8.2025.
- ↑ Minister of State (Europe, North America and Overseas Territories) 2026. GOV.UK. Viitattu 24.3.2026. (englanniksi)
- ↑ Falklandinsaaret järjestää kansanäänestyksen asemastaan Helsingin Sanomat. 12.6.2012. Viitattu 22.3.2018.
- ↑ Äänet on laskettu – Falklandinsaaret jäävät Britannialle MTV Uutiset. 12.3.2013. Arkistoitu 22.3.2018. Viitattu 22.3.2018.
- ↑ Argentiina ilmaisi halunsa neuvotella Falklandinsaarista Yle Uutiset. 25.4.2026. Viitattu 29.4.2026.
- 1 2 Our people 2026. Falkland Islands Government. Viitattu 29.4.2026. (englanniksi)
- ↑ How Much Oil Is There in the Falklands? Petro Online. Viitattu 29.4.2026. (englanniksi)
- ↑ FAQs 2026. Falkland islands. Viitattu 24.3.2026. (englanniksi)
- ↑ Ritchie, Hannah: Population and Demography. Our World in Data, 6.4.2026. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- 1 2 History of the Falkland Islands 2026. Historic UK. Viitattu 29.4.2026. (englanniksi)
- ↑ Marathon Standard Chartered Falkland Islands. Viitattu 29.4.2026. (englanniksi)
- ↑ Visiting Runners Join Falkland Islands Community For 2026 Stanley Marathon 15.3.2026. Falkland Islands Television. Viitattu 29.4.2026. (englanniksi)
- ↑ About Us Penguin News. 16.10.2015. Viitattu 29.4.2026. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ivanov, L.L. et al.: The Future of the Falkland Islands and Its People, s. 96. Sofia: Manfred Wörner Foundation, 2003. ISBN 9549150313 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- Escudé, Carlos & Cisneros, Andrés (toim.): Historia general de las relaciones exteriores de la República Argentina. Buenos Aires: GEL/Nuevohacer, 2000. ISBN 9506945462 Teoksen verkkoversio. (espanjaksi)
- Pascoe, Graham & Pepper, Peter: Más Allá de la Historia Oficial: La Verdadera Historia de las Falklands/Malvinas (pdf) 2008. falklandshistory.org. Arkistoitu 2011. Viitattu 24.3.2026. (espanjaksi)
