otin
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]- sellainen (esine), jolla voi ottaa (varsinkin ruokaa)
- Salaattiottimiin kuuluu salaattihaarukka ja -lusikka.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈot̪in/, [ˈo̞t̪in]
- tavutus: o‧tin
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | otin | ottimet |
| genetiivi | ottimen | ottimien otinten |
| partitiivi | otinta | ottimia |
| akkusatiivi | otin; ottimen |
ottimet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ottimessa | ottimissa |
| elatiivi | ottimesta | ottimista |
| illatiivi | ottimeen | ottimiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ottimella | ottimilla |
| ablatiivi | ottimelta | ottimilta |
| allatiivi | ottimelle | ottimille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ottimena (otinna) |
ottimina |
| translatiivi | ottimeksi | ottimiksi |
| abessiivi | ottimetta | ottimitta |
| instruktiivi | – | ottimin |
| komitatiivi | – | ottimine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ottime- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
otin- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. työkalu, jolla voi ottaa
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- otin Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi
[muokkaa]otin
- indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä ottaa
