kihartaa
Suomi
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]kihartaa (54-K) (taivutus[luo])
- tehdä kiharaksi; saada kiharaksi
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkihɑrt̪ɑːˣ/
- tavutus: ki‧har‧taa
Etymologia
[muokkaa]adjektiivi kihara (taivutukseen kuulumaton konsonanttivartalo kihar- + pääte -taa)[1]
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- substantiivit: kiharrin, kihartaminen
- verbit: kihartua
Aiheesta muualla
[muokkaa]- kihartaa Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 319 tA-verbien rakenne ja merkitys. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
