close
Siirry sisältöön

Lucrezia Borgia

Wikipediasta
Lucrezia Borgia
BERJAYA
Ainoa Lucreziasta varmuudella tämän elinaikana maalattu teos. Taiteilijana on pidetty Dosso Dossia.
Ferraran, Modenan ja Reggion herttuatar
Valtakausi 25. tammikuuta 1505 – 24. kesäkuuta 1519
Edeltäjä Eleonora d'Aragona
Seuraaja Renée de France
Syntynyt 18. huhtikuuta 1480
Rooma, Kirkkovaltio
Kuollut 24. kesäkuuta 1519 (39 vuotta)
Ferrara, Ferraran herttuakunta
Hautapaikka Corpus Domini luostarin kirkko, Ferrara
Puoliso Giovanni Sforza d'Aragona (naim. 1493; mitätöity 1497)
Alfonso d'Aragona ​(naim. 1498; k. 1500)
Alfonso d’Este (naim. 1501)
Lapset Rodrigo d'Aragona
Alessandro d'Este vanhempi
Ercole II d'Este
Ippolito II d'Este
Alessandro d'Este nuorempi
Leonora d'Este
Francesco d'Este
Isabella Maria d'Este
Suku Borgia
Isä Aleksanteri VI
Äiti Vannozza dei Cattanei
Nimikirjoitus BERJAYA

Lucrezia Borgia (18. huhtikuuta 1480 Rooma, Kirkkovaltio – 24. kesäkuuta 1519 Ferrara, Ferraran herttuakunta) oli tulevan paavi Aleksanteri VI:n avioton tytär.[1][2]

Hänen veljensä oli pahamaineinen Cesare Borgia. Lucreziasta kerrotaan useita kauhutarinoita, mutta jälkeenpäin on mahdotonta puolueettomasti arvioida, kuinka suuri osuus Lucrezialla oli hänen isänsä ja veljensä nimiin laitetuissa hirmuteoissa.[2][1][3]

Lucrezia oli kolmesti naimisissa, ja hänen liittonsa auttoivat Borgioita saavuttamaan poliittista ja alueellista valtaa. Viimeisinä vuosinaan Lucrezia tuki monia taiteilijoita ja rahoitti sairaaloita ja luostareita. Poikansa Rodrigon kuoleman jälkeen hän vetäytyi julkisesta elämästä ja vietti paljon aikaa luostareissa.[1][2][3]

Suku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lucrezia Borgia syntyi Roomassa Kirkkovaltiossa vuonna 1480.[4] Hänen isänsä oli kardinaali Rodrigo de Borgia (1431–1503), josta tuli vuonna 1492 paavi Aleksanteri VI. Hänen äitinsä oli Rodrigon kuuluisin rakastajatar, roomalainen aatelinen Vannozza dei Cattanei (1422–1518). Kardinaali oli saanut rakastajattarensa kanssa jo ennen Lucreziaa kaksi lasta, Cesaren ja Giovannin eli Juanin. Hänen nuorempi veljensä oli Gioffre eli Jofré. Lucrezian lapsuudesta ei tiedetä paljoakaan. Vuoden 1489 tienoilla hän kuitenkin asui isänsä sukulaisen Adriana de Milanin ja isänsä uuden rakastajattaren Giulia Farnesen luona.[5]

Kaksi ensimmäistä lyhyttä avioliittoa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lucrezia oli vuoden 1491 aikana kihlattuna vuorollaan kahden espanjalaisen aatelisen kanssa.[1] Kun isä Rodrigo Borgiasta tuli seuraavana vuonna paavi Aleksanteri VI, hän laillisti aviottomat lapsensa ja alkoi ajaa perheensä etuja. Veli Cesaresta tuli Valencian arkkipiispa ja pian myös kardinaali ja veli Giovannista tuli Gandían herttua. Lucrezian isä Aleksanteri naitti 13-vuotiaana vuonna 1493 Milanon herttuakunnan Sforzan hallitsijasukuun kuuluneen kondottieeri, Cotignolan kreivi Giovanni Sforza d'Aragonan (1466–1510) kanssa. Tarkoituksena oli palkita suku paaville osoitetusta tuesta, ja toisaalta sitoa sukuja tiukemmin yhteen.[5]

BERJAYA
Lucrezia Borgia kuvattuna freskossa "Pyhän Katariinan Aleksandrialaisen kiista" Borgia- huoneistoissa Pyhimysten salissa, Apostolinen palatsi, Vatikaani. Taidemaalari Pinturicchio, n. 1494

Lucrezian ja Giovannin liitto ei ollut onnellinen, ja neljän vuoden sisällä Lucrezia alkoi valittaa aviomiehensä käytöksestä, joka ilmeni impotenssina. Koska Sforzat olivat myös menettäneet paavin suosion, liittoa alettiin purkaa parempien poliittisten naimakauppojen toivossa. Lucrezia ja Giovanni erosivat joulukuussa 1497 ja avioliitto mitätöitiin[5] sillä perusteella, ettei sitä koskaan oltu pantu täytäntöön.[2]

Aleksanteri pyrki parantamaan suhteitansa Napolin kuningaskuntaan ja naitti Lucrezian seuraavaksi 17-vuotiaalle Salernon ruhtinas ja Bisceglien herttua Alfonsolle (1481–1500), joka oli Napolin kuningas Alfonso II:n ja tämän rakastajattaren Trogia Gazzellan avioton poika. Lucrezian ja Alfonson avioliitto solmittiin vuonna 1498, ja seuraavana vuonna syntyi heidän ainoa lapsensa Rodrigo d'Aragona (1499–1512).[5] Borgiat olivat tässä vaiheessa kääntyneet jo Ranskan kuningas Ludvig XII:n puoleen ja hylänneet Milanon herttuakunnan. Alfonso karkasi Roomaan, mutta palasi myöhemmin Lucrezian pyynnöstä takaisin. Alfonso yritettiin salamurhata Roomassa heinäkuussa 1500. Hän oli jo toipumassa iskusta, kun Cesare Borgian apuri Michelotto Coreglia kuristi hänet.[3] Alfonson murha edisti Napolin kuningaskunnan hajoamista.[1][2]

Lucrezia vetäytyi aviomiehensä kuoleman jälkeen Nepiin, missä vuonna 1501 hänen rinnallaan nähtiin mysteerinen ”roomalainen lapsi” Giovanni, jota on paavin bullassa väitetty sekä Cesare Borgian että paavi Aleksanterin lapseksi. Aleksanteri oli todennäköinen isä. Lucrezian suhde lapseen on herättänyt paljon huhuja insestistä.[1][2]

BERJAYA
Lucrezia Borgiaa mahdollisesti esittävä muotokuva, Bartolomeo Veneto n. 1500-1510

Kolmas avioliitto ja aika Ferrarassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lucrezian kolmas aviomies oli tuleva Ferraran herttua Alfonso d’Este (1476–1534), joka oli jäänyt leskeksi. Borgioille Ferraran maat oli sopivasti heidän nykyisen valtapaikkansa ja haluamansa maan välissä. Alfonson isä, Ferraran herttua Ercole I d’Este oli haluton naittamaan vanhimman poikansa Lucrezialle, jonka aiemmat liitot olivat päättyneet skandaaliin ja kuolemaan. Esten suku oli myös espanjalaisia Borgioita vanhempi ja arvostetumpi. Paavi Aleksanteri uhkasi kuitenkin Ferraraa maidensa menettämisellä. Lucrezia ja Alfonso avioituivat joulukuussa 1501.[5][2]

Paavi Aleksanteri kuoli yllättäen malariaan elokuussa 1503.[5] Lucrezia vetäytyi tämän jälkeen poliittisista tehtävistä ja jatkoi hovielämää Ferrarassa.[1][2] Lucrezia oli ainakin 11 kertaa raskaana Alfonsolle, elävänä syntyneistä yhdeksästä lapsesta Ferraran tuleva herttua Ercole II d'Este, Milanon arkkipiispa Ippolito II d'Este, nunna ja säveltäjä Leonora d'Este sekä Massalombardan markiisi Francesco d'Este elivät aikuisiksi asti.[5]

Lucrezia oli Ferrarassa yhteydessä useisiin taiteilijoihin ja kirjailijoihin, kuten runoilija Ludovico Ariostoon. Lisäksi hän tuki muun muassa runoilija Pietro Bemboa. Lucrezia keräsi myös suuren omaisuuden ja käytti sitä muun muassa sairaaloiden ja luostareiden rakentamiseen. Hän sijoitti varojensa hyvin ja kuivasi muun muassa suoalueen maatalouskäyttöön.[5]

Lucrezia vetäytyi julkisuudesta kuultuaan vuonna 1512 poikansa Rodrigon kuolemasta. Hänestä tuli hyvin uskonnollinen ja vietti paljon aikaa luostareissa. Hän jopa alkoi käyttää metallista katumusnauhaa eli ciliciumia. Ferrarassa käyneet kommentoivat Lucrezian olleen melankolinen ja ikääntyneen nopeasti.[4]

Lucrezia Borgia synnytti 14. kesäkuuta 1519 kuolleen lapsen. Hän sai synnytyksen jälkeisen infektiokuumeen ja kuoli 10 päivää myöhemmin 39-vuotiaana Ferrarassa Ferraran herttuakunnassa.[4]

Lapset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
BERJAYA
Kaiverrettu hopealaatta, jossa 32-vuotias Lucrezia Borgia esittelee poikansa ja perillisensä, Ercolen (s. 1508), Ferraran suojelijapyhimys San Maureliolle. San Maureliuksen pyhäinjäännöslipas, kaivertaja Giannantonio da Foligno n. 1514. San Giorgio fuori le mura -kirkko, Ferrara.

Avioliitosta Alfonso d'Aragonan kanssa:

  • Keskenmeno / kuolleena syntynyt tytär (16. helmikuuta 1499)
  • Rodrigo d'Aragona (1. marraskuuta 1499 – elokuu 1512), kuoli 12-vuotiaana

Avioliitosta Alfonso d'Esten kanssa:

  • Kuolleena syntynyt tytär (1502)
  • Alessandro d'Este vanhempi (1505–1505), kuoli alle vuoden ikäisenä
  • Ercole II d'Este, Ferraran herttua (5. huhtikuuta 1508 – 3. lokakuuta 1559), avioitui 1528 Ranskan prinsessa Renée de Francen kanssa, heille syntyi viisi lasta
  • Ippolito II d'Este (25. elokuuta 1509 – 1. joulukuuta 1572), Milanon arkkipiispa; kardinaali; rakennutti Villa d'Esten lähelle Tivolia.
  • Alessandro d'Este nuorempi (1514–1516), kuoli 2-vuotiaana
  • Leonora d'Este (3. heinäkuuta 1515 – 15. heinäkuuta 1575), nunna ja säveltäjä
  • Francesco d'Este, Massalombardan markiisi (1. marraskuuta 1516 – 2. helmikuuta 1578)
  • Isabella Maria d'Este (syntynyt ja kuollut 14. kesäkuuta 1519), synnytyksen komplikaatiot aiheuttivat infektion ja johtivat Lucrezian kuolemaan kymmenen päivää myöhemmin.

Perintö ja kulttuuriviitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
BERJAYA
Bartolomeo Veneton maalaus, jonka usein arvellaan esittävän Lucrezia Borgiaa.[6]

Lucrezian maine oli varsin skandaalimainen, minkä vuoksi hänestä on tullut suosittu hahmo useissa fiktiivisissä tarinoissa, oopperasta elokuviin.[5] Hänen ei kuitenkaan uskota olleen osallinen veljensä ja isänsä tekemiin rikoksiin.[1]

Lucrezian elämää on käsitelty muun muassa Victor Hugon näytelmässä Lucrezia Borgia, Abel Gancen elokuvassa Lucrèce Borgia ja televisiosarjassa Borgiat, maan ja taivaan valtiaat.[5] Gaetano Donizetti on säveltänyt oopperan Lucrezia Borgia.[7]

BERJAYA
Lucrezia Borgian ja Alfonso d'Esten hautapaasi Corpus Dominin luostarikirkossa Ferrarassa, sala del Coro (kruunajaissali) tai sala delle Clarisse

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. 1 2 3 4 5 6 7 8 Lucrezia Borgia Encyclopædia Britannica. 20.6.2020. Encyclopædia Britannica, inc. Viitattu 28.7.2020. (englanniksi)
  2. 1 2 3 4 5 6 7 8 Lucrezia Borgia | Biography, Child, & Facts | Britannica www.britannica.com. Viitattu 2.10.2025. (englanniksi)
  3. 1 2 3 Lucrezia Borgia | Research Starters | EBSCO Research EBSCO. Viitattu 2.10.2025. (englanniksi)
  4. 1 2 3 Lucrezia Borgia Britannica. Viitattu 18.4.2022. (englanniksi)
  5. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Lewis, Jone Johnson: Biography of Lucrezia Borgia, Daughter of Pope Alexander VI ThoughtCo. 11.2.2020. Viitattu 28.7.2020. (englanniksi)
  6. ↑ Portrait of a Woman WGA. Viitattu 8.7.2015.
  7. ↑ Lucrezia Borgia - Synopsis. An Opera by Gaetano Donizetti Music With Ease. Viitattu 8.7.2015. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Lucrezia_Borgia&oldid=23591805”