Beagle
| Beagle | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |  Englanti,  Iso-Britannia |
| Määrä | Suomessa rekisteröity 35 739[1] |
| Rodun syntyaika | 1600-luku |
| Alkuperäinen käyttö | jänisten metsästys |
| Nykyinen käyttö | metsästys, seurakoira |
| Elinikä | keskimäärin 11 vuotta[2] |
| Muita nimityksiä | pienienglanninjäniskoira |
| FCI-luokitus | ryhmä 6 Ajavat ja jäljestävät koirat alaryhmä 1.3 Pienet ajavat koirat #161 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | 9–18 kg[3] |
| Säkäkorkeus | 33–40 cm |
| Väritys | tricolor, sini-valko-ruskea, valko-riista, valko-keltainen, valko-punaruskea, valko-musta tai valkoinen |
Beagle on englantilainen koirarotu. Suomessa se oli vuonna 1972 viidenneksi suosituin koirarotu,[4] mutta 50 vuotta myöhemmin eli vuonna 2022 vain 27:nneksi suosituin[5]. Beagle oli vuonna 2025 enää Suomen 32:nneksi eniten rekisteröity koirarotu. Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi joka vuosi noin 300–500 beaglea.[6]
Beagle on selvästi jakautunut käyttö- ja näyttelylinjaan useimmissa maissa. Rodun kotimaassa Englannissa raja linjojen välillä on hyvin jyrkkä.[7]
Ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Beaglen ihannesäkäkorkeus on 33–40 cm. Ruumiinmuodoltaan rotu on vankka ja hivenen korkeuttaan pidempi. Kallo on kaareva ja leveähkö. Kuono ja kallo ovat yhtä pitkät. Silmät ovat suuret ja melko kaukana toisistaan, ilme lempeä. Silmien väri on ruskea tai pähkinänruskea. Korvat ovat suuret ja riippuvat poskenmyötäisinä. Häntä on pystyssä, vahva ja kiinnittynyt korkealle. Hännänpää on aina valkoinen. Karva on tiheää, lyhyttä ja hyvin säänkestävää. Sallitut värit ovat kolmivärinen musta-ruskea-valkoinen (tricolor), sini-valko-ruskea, kirjava (valkoinen riistanvärisin, keltaisin, punaruskein tai mustin laikuin) ja puhtaanvalkoinen.[7]
Pocket beagle
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Pocket beagle
Beaglen epävirallista kääpiömuunnosta kutsutaan usein nimellä pocket beagle. Muunnoksen ainut ero tavalliseen on pienempi koko: sen säkäkorkeus on vain 25 cm. Pocket beagle oli ennen vanhaan aatelisten metsästyskoira. Osa beagleista oli niin pienikokoisia, että niitä kannettiin metsästystakin taskussa, ja näin kehittyi pocket beagle.[8]
Käyttäytyminen ja luonne
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Beaglet ovat aktiivisia metsästyskoiria, jotka vaativat paljon liikuntaa ja aktiviteettiä. Perusluonteeltaan beaglet ovat älykkäitä ja lempeitä. Ne ovat myös itsenäisiä ja jopa itsepäisiä. Haukkuherkkyyttä esiintyy rodulla, mutta se vaatii johdonmukaisen koulutuksen. Beaglet ovat silti uskollisia koko perheen koiria. Ne tulevat erinomaisesti toisten koirien ja ihmisten kanssa toimeen ajuetaustansa takia. Suomen beagleista on 90 % metsästyskäytössä, mutta ne sopivat myös seurakoiriksi aktiiviseen ja liikkuvaan kotiin.[9][10] Pienikokoinen beagle oli erityisen hyvä jänisten metsästyksessä. Metsästäessään se on sitkeä ja periksiantamaton. Se sopii metsästämään erinomaisesti myös itsekseen, ilman ajuetta.[9]
Rotu on jakautunut kahtia metsästys- ja näyttelylinjaan. Erityisesti Englannissa "näyttelybeaglet" ja "metsästysbeaglet" ovat kuin kaksi eri rotua. Toisaalta jotkut näyttelybeaglet ovat yllättäneet isäntänsä menestymällä metsästyksessä yhtä hyvin kuin metsästysbeaglet.[7]
Alkuperä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Beagle on oletettavasti jalostettu omaa kokoaan suuremmasta englanninkettukoirasta metsästämään lähinnä jänistä jalan liikkuvan metsästäjän kanssa. Englannissa varsinkin yläluokan huvina oli kettujen ja jänisten metsästys. Suomeen rotu saapui 1956. Rekisteröintimäärien kasvu oli nopeaa, ja huippuvuonna 1976 rekisteröitiin lähes 1600 pentua. Rekisteröinnit ovat sittemmin laskeneet merkittävästi.[7]
Muunnoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1500-luvulla oli olemassa myös karkeakarvaisia yksilöitä.[8] Erityisesti Walesissa tavattiin karkeakarvaisia beagleja ja Essexissä niitä muistuttaneita isoja beagleja. Pieniä karkeakarvaisia beagleja kutsuttiin toisinaan nimellä Telscome. Walesin ja Essexin beaglejen perimässä uskottiin olleen walesinkettukoiraa tai jopa saukkokoiraa, koska ne olivat paitsi karkeakarvaisia, myös kookkaita. David Hancock pitää kuitenkin ulkonäön perusteella mahdollisena, että myös grand basset griffon vendéeniä olisi käytetty jalostuksessa.[11]
W.B. Daniel kirjoitti vuonna 1801 muunnoksesta North Country Beagle, että se oli ketterä ja voimakas. Se myöskin työskenteli kiivaasti ja ajoi helposti kaksi paria jänistä metsästäjän tähtäimeen hyvin nopeasti.[11]
Terveys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Beaglen keskimääräinen elinikä on noin 11 vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet, tapaturmat ja sydänsairaudet.[2] Beaglen merkittävimmät terveysongelmat ovat lonkkaniveldysplasia, selkään liittyvät ongelmat, atopia ja allergiat.
Luuston sairauksista huolestuttavin on lonkkaniveldysplasia. Noin 44 %:lla beagleista on terveet lonkat (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla A ja B), kun taas kohtalaista ja vaikeaa lonkkaniveldysplasiaa esiintyy 13 %:lla rodun edustajista (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla D ja E).[12]
Viime vuosina rodun selän terveys on alkanut herättää enemmän huomiota, sillä beagle on kondrodystrofinen koirarotu. Retrogeeni 2-FGF4 (CDDY) aiheuttaa välilevyjen varhaista rappeutumista, mikä tekee niistä alttiita vaurioille. Pitkälle edennyt rappeutuminen johtaa välilevyjen kalkkeutumiseen, joita voidaan nähdä rötgenkuvista. Tämä retrogeeni nostaa välilevytyrän riskin jopa 5–15 -kertaiseksi. Periytyminen on vallitsevaa, joten välilevysairauden riski kasvaa jo yhden geenikopion myötä. Valtaosa beagleista on homotsygootteja eli kantaa kahta kopiota 12-FGF4 retrogeenistä.[13]
Rodulla esiintyy jonkun verran atopiaa ja ruoka-aineyliherkkyyttä.[14] Molemmissa elimistön puolustusmekanismi reagoi normaalista poikkeavalla tavalla tavallisiin, useimmiten vaarattomiin asioihin (allergeeni). Atopia ja ruoka-aineyliherkkyys ovat elinikäisiä vaivoja, jotka ovat usein kontrolloitavissa, mutta eivät parannettavissa. Oireina ovat usein ihon kutina ja punoitus ja usein koira nuolee tai raapii kutisevia alueita. Korvatulehdukset ovat yleisiä atopiasta kärsivillä koirilla sekä myös tassujen ihotulehduksia voi esiintyä.[15]
Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa. Beaglet ovat karkeasti ovat yhtä sisäsiittoisia koirarotuja kuin muutkin. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli hieman alle 10 %. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25 % ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25 %, joka on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Beaglen jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut 23 %.[16][17]
Tunnettuja beagleja tai melkein beagleja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Eerola, Tapio: Suomen koirarodut. Helsinki: Tammi, 2004. ISBN 951-31-3048-7
- Gondrexon, A. & Browne, Ives: Maailman koiraopas. Weiling+Göös 1974.
- Suomen Beaglejärjestö - Finska Beagleklubben r.y.
- KoiraNet-jalostustietojärjestelmä
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Suomen Kennelliitto. Viitattu 6.7.2019)
- 1 2 KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: kuolinsyytilasto, kuolinvuosi 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 20.2.2026.
- ↑ Beaglelle sopiva ruokavalio
- ↑ Ollila, Kaija: Suomen suosituimmat koirarodut. Helsingin Sanomat, 20.4.1973, s. 12. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Suomen suosituimmat koirarodut vuonna 2022 Suomen Kennelliitto. Viitattu 20.4.2023.
- ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä, rekisteröinnit 2021-2025 Suomen Kennelliitto. Viitattu 21.2.2026.
- 1 2 3 4 Beagle-info Suomen Beaglejärjestö - Finska Beagleklubben. Viitattu 21.2.2026.
- 1 2 Rotumääritelmä: Beagle. Suomen Kennelliitto, 10.1.2012. Haettu 18.5.2023.
- 1 2 Beagle jäniskoirana Suomen Beaglejärjestö - Finska Beagleklubben. Viitattu 21.2.2026.
- ↑ Beagle Hankikoira. Suomen Kennelliitto. Viitattu 21.2.2026.
- 1 2 Hancock, David. Hounds - Hunting by Scent, s. 84. The Crowood Press: Ramsbury, Marlborough, Wiltshire, 2014. ISBN 978-1-84797-601-7.
- ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Terveystilastot, valitse: lonkkaniveltilasto 2010-2025 > suorita) Suomen Kennelliitto. Viitattu 20.2.2026.
- ↑ Mäki Katariina: CDDY-retrogeenin yleisyys eri koiraroduissa Genetiikkaa eläinten terveydeksi. 4.9.2023. Viitattu 15.2.2026.
- ↑ Beagle jalostuksen tavoiteohjelma Suomen Kennelliitto ja Suomen beaglejärjestö. Viitattu 2.4.2026.
- ↑ Nina Mahlanen: Koiran atopia 23.5.2018. Suomen Kennelliitto. Viitattu 12.3.2026.
- ↑ Danika Bannasch, Thomas Famula, Jonas Donner, Heidi Anderson, Leena Honkanen, Kevin Batcher, Noa Safra, Sara Thomasy, Robert Rebhun: The effect of inbreeding, body size and morphology on health in dog breeds. Canine Medicine and Genetics, 2.12.2021, 8. vsk, nro 1, s. 12. PubMed:34852838 doi:10.1186/s40575-021-00111-4 ISSN 2662-9380 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Osa koiraroduista on niin sairaita, että niiden omistaminen vaatisi oikeastaan koe-eläinluvan, sanoo professori Yle Uutiset. 25.6.2024. Viitattu 12.3.2026.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Rotumääritelmä (Suomen Kennelliitto, pdf)
- Rotujärjestö (Beaglen rotujärjestö)
